Lomailua

Saivalla on oikein mukava ja jännittävä viikko takana. Mökkeiltiin paljon, kiusattiin Nita-raukkaa ja tietysti chihuja myös. Käytiin myös perukassa (=maalla), nähtiin metsäpeuroja, jotka toki haukuttiin hienosti autosta käsin, ja karattiin mökkinaapuriin.

Meidän oma pikku kullanmuru

Pikkulikkahan ei ui, kahlailee vain, mutta männä viikolla pulahti järveen. Vahingossa. Mökille oli rakennettu venettä varten lisää laiturinpätkää ja viritelty pyöröhirsi vedenpinnan yläpuolelle. Ite olin uimassa ja kävin riekkumassa pikkusiskon kanssa siinä hirrellä, mistä Saikku varmaankin sai yllykkeen lähteä kokeilemaan onneaan tasapainottelussa. Pääsi kyllä hirren päähän asti ja onnistui kääntymäänkin, mutta sitten lipesi ja uintireissuhan siitä tuli. Oli vähän pöllämystyneen näköinen rannalle päästyään, mutta sitä seurasikin sitten spurttivartti ja kieriskely hiekassa. Hienosti osasi uida, mutta ei silti enää intoutunut uimasille. Tapahtumasta ei valitettavasti ole kuvia.

Kahlailija

Välillä pitää myös levätä

Mökkinaapuri, joka ei meidän mökille näy, mutta jonka ohi kuljetaan joka kerta lenkille lähdettäessä, ei ole aiemmin Saivaa kiinnostanut tippaakaan. Lauantaina kun lähdettiin kävelylle, niin siellä vilahti valkea koira, joten sinnehän toki piti karata kielloista huolimatta. Toisenkin kerran karkasi kesken lenkin, luultavasti nimenomaan naapuriin: valkoiset karvat naamassa paljastivat pirulaisen. Karkureissun jälkeen käännettiin likalle selkä, eikä oltu huomaavinaan. Liekö tämä tepsinyt, ei karannut enää, tai sitten oli todennut, ettei uudesta koiruudesta kaveriksi ole, tiedä häntä. Ei kuitenkaan enää mökin pihasta karannut. Saa nähdä kuinka käy tulevaisuudessa.

Osa laumasta lähti vesille, eihän niitä voi vahtimatta jättää

(Lisää kuvia galleriassa, linkki vasemmalla sivupalkissa.)