Kaksi keppiä ja luistelua

Aloitimme jäljestämisen keppien kanssa ja ollaan nyt päästy etenemään kahteen keppiin saakka. Hieman haparoiden alkoi toisen kepin etsiminen, mutta ilokseni Saiva kuitenkin hoksasi jutun juonen. Kepit ovat Saivasta vallan ihania, joten kepin luovuttaminen minulle ei ole vielä täysin sisäistetty toimintamalli. Tässä ihan vieressä on metsittynyt läntti, jota herran kanssa kutsumme kuvaavasti rytöläjäksi (ei sitä metsäksikään voi sanoa), johon käydään jälki monesti tekemässä. Herra pitelee koiraa, minä innostan ja teen jäljen. Kun palaan ottamaan koiran haltuuni, Saiva ottaa katsekontaktin ja saatuaan luvan "jälki" -sanalla, lähtee haistelemaan innosta puhkuen. Hassu koiruus. En ole edes kontaktia vaatinut, keksi sen ihan itse.

Saivan kanssa opetellaan myös hiljalleen pyörän ja rullaluistelijan vieressä kulkemista. Ei tälle kesää mennä lenkeille asti pyörällä/luistimilla, mutta tässä lähistöllä hommaan totutetaan. Saiva yrittää monesti seilata tienreunasta toiseen kävelylläkin, mikä on ongelmana myös pyöräillessä. Luistellessa jostain syystä pysyy reunassa ilman temppuiluja. Minulla itellä ei tällä hetkellä ole rullaluistimia, mutta herran kanssa ovat käyneet pariin otteeseen kokeilemassa ja hyvin on mennyt.

Ensi viikolla lähdetään käymään Kainuussa, menen koiravahdiksi. Juhannus myös vietetään siellä. Tosiaan, ilmoitin Saivan heinäkuussa olevaan Oulun näyttelyyn. Siellä on tanskalainen tuomari, josta ei ole minkäänlaista haisua, mutta mennään katsomaan millanen mies siellä on tuomaroimassa. Sitten jäädään näyttelytauolle, tauon kesto riippuu miten typykkä tuosta kehittyy sekä omasta elämäntilanteesta, joka muuttunee syksyllä suuntaan tahi toiseen (opiskeluihin viitaten).

Eilen käytiin humputtelemassa metässä Muston ja Sallin kanssa, mutta siitä lisää kunhan saan kuvia.