Sivulle ja eteen!

Saiva on ollu erittäin rauhallinen juoksujen aikana. Joku rauhallisempaan koiraan tottunut voisi väittää silti vilkkaaksi, mutta likan asteikolla päivät ovat olleet rauhallisia. Niinpä eilinen energiapuuska tuli meille puun takaa. Islantilaiset kävivät aamupäivästä leikkimässä, mutta illalla virtaa riitti vaikka kuinka!

Tarkkailua parvekkeen oven alta

Tein iltalenkillä Saivalle siis pari keppijälkeä ja pari makkarajälkeäkin. Ensimmäisen keppijäljen tein taas suht pitkään heinikkoon, kolme keppiä ja pituutta ehkä 3 metriä. Tuuli oli aika kova, joten jokaisen jäljen tein niin, että tuuli alusta loppuun. Annoin jäljen vanheta sen aikaa kun tein vähän pidemmän makkarajäljen (nakeilla), jonka Saiva jäljesti heti sen tehtyäni. Nakki maistui mainiolle ja Saiva olisi voinut jatkaa vielä piiiitkään! Lopussa oli isompi kasa herkkua ja leikitin likan pois, mutta silti jäi kaihertamaan josko sinne olisi sittenkin unohtunut nakkeja. Keppijälki meni ihan mukavasti, taisi ensin vaan etsiskellä niitä nakkeja, mutta kun haisteli ensimmäistä keppiä ja siitä kehuin ja nostosta sai nakkipalkan, niin loputkin kepit löytyi suurella innolla. Myös tätä olisi jatkanut vaikka vähän pidempäänkin mielellään, joten seuraavalla kerralla vähän lisää keppejä ja pituutta.

Keppijäljen jälkeen tein toisen makkarajäljen, mikä meni samalla tavalla kuin ensimmäinen. Lenkin puolivälissä tein lyhyempään heinikkoon pidemmän keppijäljen, mutta toisen ja kolmannen kepin välissä taisi olla turhan monta askelta. Löytyihän se lopulta, vaikka emännän puoleen kääntyikin katseella: "mitäs nyt, ei täällä mitään oo!".

Makkarajälkiä tein vaihtelun vuoksi, mutta keppeihin keskitytään, koska ne menevät niinkin hyvin. Herkkuja etsittäessä olen kotioloissakin käyttänyt "etsi"-sanaa ja kepeillä "jälki"-sanaa. Yksi asia, mikä pitäisi muistaa on, että lähetän jäljelle tarpeeksi kaukaa, koska Saiva suorastaan syöksyy haistelemaan, jolloin eka keppi jää helposti huomaamatta. Tekisi mieli koittaa verijälkeäkin ja siitä olenkin viime aikoina lueskellut paljon. Pitäisi vain ostaa sieni ja verta ja keksiä jostain tarkoitukseen sopiva metsä.

Eilen vietettiin myös pitkästä aikaa kunnon tokoiluhetki, samoin tänään. Kotitokoilu meillä lähinnä tavoitteena, ongelmia tuottanut perusasento ja sitä myötä sivulletulo. Saiva ei ole millään hoksannut ideaa, enkä minä ole osannut sitä auttaa. Halunnut istua kauas sivulle tai kauas taakse, tai jopa pyörähtää naaman eteen istumaan. Kaikenlaista olen kokeillut seinänvierus-treenauksesta siihen, että olen polvillani lattialla ja houkuttelen vierelle. Mikään ei tepsinyt, sekä koira että emäntä turhautui, kunnes tänään otin hirvenjauhelihaa kouraani ja siirryin itse istuvan koiran vierelle sitä mukaa kun se siirtyi kauemmas. Vaati lukemattomia askelmia (en laskenut), mutta lopulta pienen pieni hetki, lihaa kuonoon ja nyt minulla on perusasennon taitava koira! Hoksasi mahdottoman nopeasti idean, kun vaan saatiin tuo yksi hetki, että Saiva istuu jalan vieressä. Tämän päivän saldoon kuuluu nimittäin vielä se, että napero tulee vierelle etukautta ja istahtaa suurinpiirtein oikeaan kohtaan! Kotitottis siis meillä tässä touhussa ideana, joten olen suunnattoman iloinen tästäkin edistyksestä!

Agilityä varten (Rumban neuvon mukaan) on harjoiteltu parina kolmena päivänä myös eteen lähettämistä ja se sujuu jo vallan mainiosti. Purkki parvekkeen ovelle, Saivan kanssa vien namin purkkiin ja mennään eteisen ovelle, josta käsky "eteen". Ensimmäiset viisi kertaa meni vähän epäröiden, vaikka innostin äänellä ja eleillä, mutta jälleen: tajuttuaan jutun juonen hommaan tuli jo vauhtia. Voi olla, että koiraa hämmensi, kun ensin vietiin yhdessä jauhelihaa purkkiin ja Saiva ei päässyt siihen heti käsiksi, vaan pannasta pidellen käskin mukaani. Mutta seuraavalla kerralla siirrytäänkin ulos harjoittelemaan, siellä vauhtia tulee varmaan lisää, kun ei enää turvallisesti kotosalla ollakaan. Ajattelin myös käydä ostamassa jostain muovikeppejä niin päästään treenaamaan pujottelua. Niin ja välillä olen hyppyyttänyt Saivaa lenkeillä matalien aitojen yli.