Pääsiäinen Ruunaalla

Pääsiäinen. Neljän päivän vapaat ja foreca lupaili hyvää keliä: mitähän sitä keksisi? Puolasta tilaamani makuupussi ei ehtinyt Kuopioon asti saapua, mutta kun mies sanoi, että hän pärjäisi kesäpussillaan ja mie saisin hänen 3 vuodenajan pussukan, niin eipä tarvinnut sen enempiä houkutella. Intensiivinen retkisuunnittelu perjantaina, rinkkojen pakkaaminen, lauantaina viimeiset eväsostokset ja sitten keula kohti Lieksaa ja Ruunaan retkeilyaluetta.

Parkkipaikalle ehdittiin vasta kolmen nurkilla ja hetken Koskikierroksen (31 km, tosin erään laavun vieraskirjassa luki, että gps:n mukaan Koskikierros on pidempi) alkua etsittyämme matkaan vaan. Ehdittiin tallata noin 6 km ennen kuin leiriydyimme. Kävimme kurkkaamassa Haapaniskan ja Kakkisen laavut, mutta kalamiehet olivat ne tavaroillaan varanneet, joten päätettiin pystyttää teltta Mustapyörteen nuotiopaikalle. Jokaisen laavu- ja nuotiopaikan yhteydessä oli mukavasti puuta ja kirves sekä myös ulkohuussi. Täytyy myös tähän alkuunsa kehaista, että puitteet oli näiltä osin hyvässä kunnossa.

Tauon paikka

Lounastauon maisemat

Jääkävelyä

Suhtkoht jännä kävellä näitä puita pitkin

Koirat arvosti lunta

Tämmösiä jääkansia näkyi, näittenkin päällä oli jännä kävellä

Eka silta, hyvin meni

Mies nappasi miusta ja Saivasta kuvan

 Rannat eivät olleet vielä täysin sulaneet, joten veden saamiseksi saatiin liukastella. Hyvin selvittiin kuitenkin. Illan hämärtyessä alkoi tuulla sen verran kovasti, että nuotiosta huolimatta turvauduin itse toppavaatteisiin. Ihanaa oli kuitenkin istua iltaa, paistaa makkaraa, juoda teetä ja kaakaota. Mie söin myös pääsiäisen kunniaksi mukanani raahaamani suklaamunan. Koiratkin saivat osansa makkarasta ja lisäksi nappulaa.

Leirikoirat

Koti pystyssä

Metsäteemaan sopiva muna

Vedenhakua

"Think wild, eat civilized"

Teltassa nukutti makiasti. Kokeiltiin ensin olisiko koirat tarenneet absidin puolella, mutta sen verran tiukalle kippuralle ne toistensa kylkeen änkesivät, että otettiin ne teltan puolelle jalkopäähän. Hieman oli kintuilla ahdasta, mutta muuten ei valittamista. Ja hyvin tarkeni, vaikka oonkin kylmänarka. Herättiin puoli 8 maissa ja voi kun meillä oli hidas aamu. Matkaan lähdettiin vasta 11 aikoihin ja sehän sitten kostautu myöhemmin.

Retkeilyalue on hyvä läpileikkaus pohjoiskarjalaisesta luonnosta: oli mänty- ja kuusimetsää, suota, järviä ja jokia. Juurakoita lukuunottamatta helppokulkuisia polkuja, tosin ajankohdan takia me saatiin vähän ylimääräistä haastetta, kun välillä käveltiin lumella ja jopa jääkansien päällä. Sai olla tarkkana varsinkin lumen ja jään peittämien pitkospuiden kanssa, ettei astuisi huti ja nyrjäyttäisi nilkkaa. Koirat kyllä nauttivat säännöllisesti esiintyneistä lumilänteistä.

Tienpätkäkin piti kulkea, lumista ja kelirikkoista, epämiellyttävin pätkä

Ainoa oikea nousu oli Huuhkajanvaaralle, eikä sekään paha nousu ollut. Käytiin ihailemassa maisemia näköalatornista ennen matkan jatkumista. Ruokatauko pidettiin Saunaniemen laavulla, johon kävi kova tuuli eikä aurinkokaan päässyt sinne paistamaan. Vettä oli ihan joka puolella, mutta saatiin etsiä turvallista paikkaa, jotta saatiin keitettyä vettä pulloihin. Pussiruokaa naamaan, koirille jämät ja matka jatkui.

Rinkkavahti näköalatornin juurella

Maisemat Huuhkajanvaaralta

Yöpymispaikaksi löydettiin Murroojärven laavu. Tuuli oli laantunut ja järvenpinta oli aivan sees. Laavun yhteydessä oli myös ylityspaikka, mikä oli osasyy miksi hieman polulta poikettiin nimenomaan tuolle laavulle. Jos veneet olisivat olleet jo paikoillaan, olisimme varmaan oikaisseet, koska maanantaille jäi vielä niin monta kilometriä ja pitäisi kotiakin ehtiä ajella. Mutta vasta vastarannalle oli tuotu pari venettä, joten iltapuuhiin vain ja nukkumaan. Koirat ensin vähän karsastivat laavussa olemista, kun mies oli viritellyt isot tulet, mutta rauhoittuivat aikansa asiaa tuumattuaan. Muuten nukutti hyvin, mutta jossain vaiheessa yötä alkoi tuulla ja sitten meinasi tulla pikkuisen vilu ja lisäksi tuuli paiskoi tuhkaa laavun sisään. Eli ei niin hyvin nukuttu yö kuin edellinen, taidan olla enemmän telttaihmisiä.

Ilta saapuu Murroojärvelle

Viimeiselle päivälle jäi suunnitelmistani huolimatta pisin matka: 15 kilometriä, mikä näkyi taukojen lyhyydessä ja siinä, että uskaltauduttiin välillä täyttämään juomapullot keittämättömällä vedellä virtapaikoista. Niskalahden jälkeen ei polun varrella enää tulistelupaikkoja ollut, vaan niitä varten olisi pitänyt poiketa polulta. Eihän se paljoa olisi tehnyt lisämatkaa, mutta ruokatauko pidettiin kuitenkin ihan omassa paikassa. Eipä tuota nuotiota tarvitse, kun on kaasukeitin matkassa. Vilakansuon tienoilla tuli ainoa tenkkapoo reittimerkintöjen suhteen. Yksi kartta neuvoi menemään suoalueen yli ja kaksi muuta opastivat kiertämään sen. Varsinaisia reittimerkkejä ei lähettyvillä näkynyt, joten käytiin pällistelemässä "ylityspaikkaa" ja ihmeteltiin karttoja vielä vähän lisää. Lopulta älyttömältä vaikuttanut "ylityspaikka" muuten hyväkuntoisella reitillä sai meidät uskomaan, että paikka täytyy kiertää ja hetken päästä puunrungosta tervehtikin meitä tuttu keltainen reittimerkintä.

Matka jatkuu maanantaiaamuna

Toinen sillanylitys

Ruokatauko, Hilpakin oppi vikana päivänä, että tauoilla kannattaa levätä

Parkkipaikalla oltiin viiden maissa ja kotimatka saattoi alkaa. Oli oikein kiva reissu, harmittavan kiirus vain oli vikana päivänä, mutta mitäs laiskoteltiin sunnuntaina. Kalamiehiä näkyi paljon parkkipaikkojen lähellä, mutta omaakin rauhaa oli kauempana. Asiallisesti huollettu paikka, joten varmasti on kesällä kiitettävästi kulkijoita