Mitä meille kuuluu

Viime aikoina on tullut päiviteltyä blogia vain kuvien ja retkien muodossa, mutta eipä meille paljoa muuta kuulukaan. Nytkin kuvituskuvina viime viikonlopun Maaningan pikaretken pokkarisaldoa. Normiarki rullaa omalla kaavallaan: mie käytän koirat aamulenkillä, ruokin ja lähden töihin, mies käyttää koirat usein päivälenkillä (nyt kun on hoksannut, että miten kahta koiraa talutetaan) ennen kuin tulen töistä ja mie taas sitten hoidan iltapissatuksen ja -ruokinnan. Viikonloppuisin ja välillä arkenakin yritetään käydä yhdessä lenkillä. Hilpalla on karvanlähtö loppusuoralla, Saivalla vasta aivan alussa. Tämänkin karvanlähdön tuotokset menevät käsityöläiselle. Päätyvät karvat hyötykäyttöön.

Enemmän pitäisi noitten kanssa treenata, varsinkin Hilpan. Sen kanssa menen parin viikon päästä viikonloppukurssille, jossa lauantaina treenataan hakua ja sunnuntaina tottista. Kurssin tavoite? Kokeilla olisiko hakuhommista meille harrastukseksi vai ei. Sitä ennen lupaan ja vannon näin virallisesti, että treenaan Hiippasen kanssa vähintään joka toinen päivä tottista: eli meillä se tarkoittaa sivulletuloa, ja jos se alkaa sujua hyvin, niin sitten myös seuraamista. Ja jos sekin sujuu niin sitten keksin jotain muutakin. Tässä myös kovasti suunnittelin, että syksyllä voitaisiin Hipsun kanssa mennä jollekin kurssille (perustottis vai agin alkeis?). Kesäksi kun en halua mihinkään säännölliseen sitoutua. Olisi mukavaa, jos saisi täälläkin järkkäiltyä pystyyn samanlaisen vapaamuotoisen ja ilmaisen treeniporukan, jossa voisi Hilpankin kanssa kunhan harjoitella hiljaa olemista ja kivaa yhdessä tekemistä.

Minulla on kesällä lyhyt loma ja silloin ainakin lähdetään jonnekin kauemmas vaeltamaan. Pääsiäisenä olisi myös tarkoitus päästä reissuun, mutta riippuu nyt vähän vielä muutamista seikoista, että minkä luontoinen reissu toteutetaan. Aika näyttää. Täällä Kuopiossa on älyttömästi vesistöä ja lukuisia saaria, joissa on hyvin tulentekopaikkoja ja laavujakin jopa, joten ollaan myös pohdittu josko vuokraisimme kanootin ja viettäisimme yhden viikonlopun meloskellen ja ulkona yöpyen. Kumpikaan meistä ei ole kovin kokeneita melojia, joten häätyy testata, että tykästytäänkö touhuun. Saapa nähdä myös miten käy koirien suhteen: osaako mokomat olla veneessä aloillaan. Hilpallehan ostin vähän aikaa sitten pelastusliivin, joten pysyypä ainakin molemmat koirat pinnalla, kun Saivallakin oma liivi on vanhastaan.

Ruokintapuolesta voisin sanasen ylös laittaa ihan itseäni varten. Tytöt syövät nyt Lukullus-merkkistä nautapohjaista kylmäpuristettua napua. Kyseessä on vähärasvainen nappula, jota Hilpa syö huomattavasti isompaa annosta kuin Saiva, ja mahdollisesti ostan sille seuraavaksi energiapitoisempaa evästä. Saiva on ihan sopivassa kunnossa steriloinnista huolimatta, joten sille syötän jatkossakin laihempaa ruokaa. Molemmat saavat välillä lihaa, kuten aina ennenkin.