Kuusamo, taas kutsuu mua Kuusamo

Viikonloppu vierähti otsikon mukaisesti Kuusamossa. Porukat oli vuokrannu mökin Rukajärveltä ja tottakai päräytettiin paikalle vaikka pikavisiitti olikin tiedossa (pe-iltana sinne ja sunnuntaina takaisin). Mökillä oli porukoitten lisäksi myös veljeni perheineen, Sanin olivat jättäneet tosin matkasta.

Perjantaina oltiin niin myöhään perillä, ettei ehditty lyhyttä yölenkkiä lukuunottamatta mitään tekemään, mutta lauantaina suunnattiin Oulangan kansallispuistoon. Lumikengät otettiin mukaan, kun kysely paikalliselta tuttavalta varmisti, että Kuusamossa ON lunta. Ja sitähän muuten myös oli, enemmän kuin täällä meillä koko talvena yhteensä. Punnittiin kahden eri reittivaihtoehdon välillä ja päädyimme lopulta kiertelemään Kiutaköngästä. Polun alku ja loppu oli niin tampattua, että lumikengät olivat lähinnä haitoksi, mutta kun ei niitä huvittanut käsissäkään raahata, niin läpsyteltiin menemään. Keskipaikkeilla pääsi sitten ihan oikeasti lumikenkäilyn makuun. Seuraamme lyöttäytyi jo alkumatkasta espanjalainen opiskelija, joka välillä kysäisi jotain mm. karhuista ja poroerotusaidasta, mutta muuten kuljeskeli vaitonaisena meidän perässä ilmeisesti eksymistä peläten.

Sääennuste oli lupaillut aurinkoa, mutta tietenkin lauantai oli harmaa päivä ja sunnuntaina vasta loimotteli, joten ei tullut montaa kuvaa otettua.

Minun kenkät ja ukon kenkät

Jäneksen korvat

Hilippa on silminnähden tyytyväinen

Olipa muuten muutaman tunnin ulkoilun jälkeen suhteellisen väsyneet koiruudet. Illan torkkuivat ja illalla käytiin lyhkäinen tähtitaivaan ihmettely-lenkki.

Sunnuntai valkeni kirkkaana. Hilpalla oli jo hoppu pissalle, joten kamera jäi matkasta. Harmittaa hieman, kun olisi ollut niin mainio keli kuvailla. Likat pääsi juoksemaan lähipellolle vapaina, kun ei näkynyt muita kulkijoita vielä niin aikaisin. Ja sitten oli aamupalan aika.

Näkymä mökin terassilta

Lähdettiin noin 11 aikaan ajelemaan Kuopiota kohti, sillä haluttiin pysähtyä matkalla Suomussalmella Raatteentiellä. S-salmen puolella nähtiin reissun ainoat porotkin, jotka eivät halunneet liikahtaa milliäkään meidän ja edellä ajaneen auton tieltä. Vinkkasin takapenkkiläisille, että ois vähän hommia ja raotin ikkunaa. Lähti ne jäkälänpurijat kun haukku kajahti kahdesta suusta. Kätevää.

Pitää loppuun ihmetellä, että mikähän tuota nuorempaa riivaa, kun se tähän asti on matkustanut aivan huolettomasti ja tuntunut jopa nauttivan autoilusta. Nyt paluumatkalla sillä napsahti aivan yhtäkkiä paniikkinappula päälle: alkoi läähättää ja pälyillä ympärilleen. Ei se rauhoittunut koko aikana, välillä pyrki etupenkille ja välillä hyppi reppujen päällä. Pissataukojakin pidettiin enemmän kuin tarpeeksi. Pähkäilin paljon, että olisiko H voinut jotain säikähtää, mutten keksinyt kyllä yhtään mitään. Toivottavasti kyseessä olisi vain ohimenevä riivaus.