Toke on tavattu kerran aikaisemminkin, mutta siitä on suorastaan hävyttömän pitkä aika! Onneksi nyt sattui sopiva sauma, Saivan juoksut loppuivat jo melkein viikko sitten ja Toukon emännälle sattui vapaa aamupäivä. Ensin otettiin lyhkäiset treenit tuossa meidän lähikentällä. Saikkosen keskittyminen ois voinu olla parempikin, mutta pääasia että Touko sai vähän ulkoilmatreeniä ennen koetta. Loppupalkaksi päästettiin kaverukset kirmailemaan hetkeksi. Sitten koirat hihnaan ja köpöteltiin jonkun matkan päähän metsään, jotta koirat pääsee kunnolla riekkumaan.
Saivan beba vielä tuoksahti nuoren miehen nenään. Ja siitäkös Saiva oli kipakkana, kun pyllyhommiksi meni, kuulosti ihan kiukkuiselta oravalta.
Tiukka etukeno. Tekisi mieli mennä, mutta kun käsky kävi.
Luntakin vielä löytyi metsän siimeksestä, oli hyvä vähän nujuta.
Toke otti ilon irti viilentävästä lumesta.
Ah! Ihanaa!
Metsässä kulkeminen oli jokseenkin haastavaa, mutta kuivin jaloin selvittiin. Löytöretkeilijät löysivät mäennyppylän ja siitäkös riemu repesi (myös emäntäihmisillä: jee, vaihtelevaa maastoa!).
Toukon tyyliä.
Saivalla on vähän hurjempi tyyli.
Maisemakuva. Eiku..
Leskenlehdistä sentään sain kuvan ilman linssiluteita. Kevät!
Saiva jäljestää.. raatoja. Omnom.
Touko on melkoisen hieno poika. Ja selkeesti Kielapihkan poikia.
Fiilistelyä - tai sitten hieman kuuma.
Hassuja ääniä päästelee tuo tyyppi, joka kameran kanssa heiluu.
Lurps, missäs se kipakka kimuli meneekään.
Löytyi!
Kutsu kävi, tulossa ollaan!
Kiitos riekkujaisista, otetaan uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti