Liuta lappalaiskoiria

Eilen käytiin treenailemassa taasen, tällä kertaa hyvin kevyesti. Maahanmeno (ja maassa pysymis) harjotteita, muutama sivulletulo. Sitten Saiva tolppaan kiinni ja kamera käteen. Kuvailusession jälkeen otin Saivan vielä nätöharkkojen loppuun juoksemaan porukkarinkiin ja seisotettiinkin koiria. Ja sepäs olikin ihme juttu se, nimittäin Saiva sai jonkun omituisen ahdistuskohtauksen, mikä ei ole lainkaan tuolle otukselle ominaista!

 Ravasi ihan reippaasti, mitä nyt välillä meni nenä maahan kun oli tuoksuja. Seisoikin ensin ihan rennosti, mutta sitten ihan yhtäkkiä iski ahdistus ja poispoispois. En saanut koiraan enää mitään yhteyttä, ankkafilee nenän edessä ei vaikuttanut mitenkään, puhumattakaan "Saiva, täällä" -kutsuista. Lopulta sain jonkin sortin yhteyden seisotuksen muodossa ja lähdettiin siitä sitten palkaksi pois "kehästä" ja S oikein veti nurmikon reunaan. Ainoa selitys minkä keksin moiselle on pissahätä (Saikku pissasi heti kun päästiin puskan luokse) tai se, että S säikähti vierasta miestä, joka veti nätöharkkoja. Saiva ei ole koskaan säikkynyt vieraita miehiä, mutta en tiedä olisiko miehen lausuma "kokeillaan" voinut vaikuttaa noin rajusti? Taustatietona, että Saikkulin polvia kopeloineet mieseläinlääkärit ovat aina ennen kopelointia sanoneet "kokeillaan". Kaukaa haettu teoria, mutta kun nuo ihmisen parhaat ystävät ovat yllättävän nokkelia olentoja. Kaikkinensa tosi omituista käytöstä Saivalta.

Treenien jälkeen piipahdettiin viereiseen koirapuistoon, mutta Saiva inhosi jostain syystä heti ensihetkestä alkaen Tinka-koiraa, joten visiitti jäi lyhyeksi. Heti puistosta poistuttuamme koira aiheutti lisää sydämentykytyksiä. Se nimittäin käveli omituisesti, ei ontunut kuitenkaan. Ajattelin heti, että voi vattu, nyt sillä lasahti polvi. Pikainen tutkimus paljasti varpaanvälistä ahdistavan neulasen, jonka poistettuani S käveli taas normaalisti. Voi huoh, tätä vainoharhaisen koiranomistajan elämää.

Mutta niitä kuvia, olkaatten hyvät. Lisää löytyy Saivan kuvagalleriasta.

Dagolas Rakkaani Mun. Eli vanha tuttumme Mosku.

Hiittanan Teodolinda eli Tinka, josta S ei pitänyt.

Kontioharjun Peetu, tutummin Peetu.

Treenien ainoa lapinporokoira Halla-neiti eli Pilvipolun Savon Kaarnikka.

Pentuosastolta Kivimarjan Lumikuningatar, Kira.

Kontioharjun Toljanteri, Peetun velipuoli Kaapo.

Puurattaren Eyanan Ilo eli Pipsa.

Pentuosastolta Tiehpi-osastolle. Tässä Tiehpi Kaarneenmarja eli Maris.

Ja edellisen äitimuori Tiehpi Tindelitinda, Tinda.

Olipa hauska nähdä paljon uusia koiria ja niiden ihmisiä.
Tänään onkin sitten Saivalla ansaittu lepopäivä ja huomenna on taas luvassa reenailua. Otetaan varmaan vaihtelun vuoksi koiratanssikuvioita, niin pysyy mielenkiinto yllä.