Hömpöttelyreeniä

Varoituksen sana heti tähän alkuun: jos treenipostaukset eivät kiinnostaa, niin tämä teksti kannattaa skipata. Emäntäinen on kevään tultua innostunut taas treenihommista, joten näitä postauksia ropisee varmasti useampiakin.

Tänään käytiin treenailemassa lappalaiskoirien kanssa ulkokentällä. Itseohjautuvat reenilöiset, paikalla Saivan lisäksi kolme muuta suomenlapinkoiraa ja yksi lapinporokoira. Matka meiltä kentälle on n. 4km ja siinä meni tunteroinen, kun ei se suora tie ollukaan niin helppo homma, kun kuvittelin - joku älypää lätässy ison rakennuksen välille. Kaverille soitto ja selvisi, että rakennuksen läpi voi kulkea lasiovista, kun älyää vähän kiertää. Jep jep. Noh, ehdittiin suurinpiirtein ajoissa. Paikka oli muuten oikein kiva, mutta tuo 4km takaisin kotiinpäin saattaa osoittautua aika hankalaksi, kun sekä emännästä että koirasta alkaa olla jo puhti pois ainakin lämpimällä säällä.

Saivan kanssa on aika kiva touhuta, kun se alkuhösellyksien jälkeen tykkää tehdä töitä. Intoa piisaa, joten kyllä joku taitavampi ohjaaja tuosta harrastuskaverin saisi. Allekirjoittanut on niin tumpelo, että kyllä meidän johonkin ryhmään pitäisi ilmoittautua, jos koetulos tavoitteeksi otettaisiin. Muut koirakot tämän päiväisessä ryhmässä ovat ilmeisesti asettaneet tavoitteitakin, mutta me ei.

Treenattiin tokopuolelta sivulletuloa ja seuraamista, tanssipuolelta ihmistä vasten kävelyä, kierimistä (sekä itsensä ympäri että maassa), peruuttamisen ja pujottelun alkeita sekä hyppäämistä. Perusasentoon hakeutuminen on ainakin innokasta, aika hyvin osaa korjatakin kehotuksesta. Tosin luoksetulo voisi olla huomattavasti reippaampi ("mikäs kiire tässä on"). Seuraamiseen pitäisi myös saada lisää intoa, nyt meinaa jätättää tai alkaa katsella muualle. Kieriminen vastapäivään on aika varma, varmasti hyppää myös vasten ja jaksaa kävellä siinä jo meikäläisen parin askeleen verran. En tiedä miten rasittava tuo liike on polville, joten koiran ehdoilla on siinä menty. Peruuttamisessa ja pujottelussa tarvitsee vielä paljon apuja, mutta peruuttaminen on parantunut huomattavasti siitä kun viimeksi sitä kokeiltiin. Pelkkä jalkojen välistä kulkeminen on jo varma. Hyppäämiseen tarvitsee käsiapua (lue: namilla houkuttelu).

Maahanmenoa harjoiteltiin myös, kun S meinaa mennä selälleen. Likka siis tarjoaa innostuksissaan helposti selälleen kierähtämistä kun käsken sen maahan. Tätä korjailtiin ja korjaillaan vielä lisää. Olen maahanmenossa käyttänyt vielä käsiapua, joka on liian samanlainen kuin käsiapu "ympäri"-käskyssä, joten koiran vikahan tuo ei ole. Ajattelin vahvistaa maahanmenon varmuutta, jotta käsiavun voisi jättää pois. Jos on muitakin vinkkejä, niin otetaan vastaan. Ja meitä saa kyllä neuvoa kaikessa muussakin, jos jollakulla tulee jotain mieleen.

Pyydettiin meitä mukaan paikkikseen, mutta pelkkä maahanmeno on sen verran kyseenalainen vielä juurikin tuon kierähtämisen takia, ettei siihen osallistuttu. Kyllä se paikallaan pötköttää ihan ok (ainakin ilman häiriötä), kunhan sen siihen ensin saa. Tarttee vaan treenata lisää yksikseen tuossa omalla lähikentällä.