Joulusta

Pari päivää sitten kotiuduimme Ouluun tuolta Kainuun korvesta, joten päivityksiä joulu-uusivuosi -ajanjaksolta alkaa tipahdella hissuksiin tänne blogiin. Aloitetaanpa aikajärjestyksen mukaisesti joulunpyhistä.

Pilvi jouluaaton tunnelmissa

Meidän joulu olikin tänä vuonna vähän erilainen, nimittäin äitini onnistui murtamaan varpaansa aatonaaton aattona ja joutuikin koko vierailumme ajan kinkkaamaan kainalosauvojen varassa. Tapaninpäivän metsälenkki ja monet muut perinteet saivat vähän uusia vivahteita, mutta mukavaa oli kuitenkin.

Saivahan ei saanut mitään lahjoja. Likka sai pitkin syksyä kaikenlaista uutta, joten en raskinut mitään ostaa. Nitalla oli kaksi herkkupakettia ja Saiva saikin avata niistä toisen. Eli älkää huoliko, koiraraasu sai kyllä kokea avaamisen iloa. Paras joululahja pikkumustan mielestä oli varmasti kuitenkin Nitan innokkuus leikkiin. Tavallisestihan Nita jaksaa leikkiä ehkä pari min/vrk, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Välillä piti suorastaan komentaa tuota hupsua laikaa, kun ei antanut hetken rauhaa kaverille. Leikkiä iski minkä ehti. Mikä lie höperyys iskenyt mokomaan. Mutta Saiva nautti täysillä, kun sen suurin idoli jaksoi kerrankin nujuta väsymykseen asti. Ja ihmeellinen into jatkui vuoden vaihtumiseen saakka. Vuoden ensimmäisenä päivänä Ninnu-ressuun iski jonkin sortin flunssa, mikä veti rouvan veteläksi.

No nyt iski väsy

Ja se perinteinen Tapaninlenkkikin onnistui, kun nappasin vain pikkusiskon kaveriksi. Nitakin oli todella hyvin kuulolla, vaikka ensin ajateltiin, ettei se meitä kuuntele pätkääkään. Potkuroimassakin käytiin pariin otteeseen. Jostain syystä Saiva rakastaa potkurin edellä juoksemista, muttei hölkkälenkeistä eikä pyörän vierellä juoksemisesta.

 Käytiin myös useampaan kertaan moikkaamassa allekirjoittaneen kummityttöä ja tämän pikkuveljeä. Tytsyllä alkaa kohta olla ikää kolme vee, pikkuveljensä on puolivuotias. Yhtä innoissaan tyttö oli kuin aina ennenkin ja Saiva suhtautui yhtä lunkisti innokkaaseen hoitajaan kuin aina ennenkin. Mukava huomata, että koira on sen verran viisas, että poistuu rauhallisesti paikalta kun homma alkaa ahdistaa. Eikä mitään murinoita tai muita mutinoita varmasti kuulu. Pussaillaan enintään.

Pikkusiskoni sai uuden kääpiöhamsterin aikaisemmin, jo syksyllä, mutta nyt vasta sain pikkuisesta otuksesta kuvankin. Saanko esitellä, Vilhelmiina Sokerihiiri - tai jotain sinnepäin.

Saiva ehkä pikkasen vouhotti hamsterin päälle. Kyttäsi häkin vieressä tylsinä hetkinä. Yllätinpä mokoman istumasta pöydältä, moista ei ole kuunaan tehnyt! Mutta nyt piti ilmeisesti päästä mahdollisimman lähelle kiinnostavaa pikkuotusta.