Eilen (lauantaina) otettiin suunta kohti Pellon pitäjää. Auto starttasi klo 9.40 ja takaisin oltiin vasta joskus puoli kahdeksan maissa illalla. Luonnetestin aikataulu oli yhtä koiraa jäljessä ja kuvasin vielä Saivan testin jälkeen lapinporokoira Siirin testin, joten koko päivä tuossa touhussa kului.
Linkitän postauksen loppuun lte-videon, sillä (liikkuva)kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Videolta puuttuu pimeä huone ja laukaukset.
Minkäänlaisia odotuksia minulla ei ollut testin suhteen. Sen tiesin Saivasta etukäteen sanoa, että se on pehmeä ja vilkas, vähintään laukauskokematon, luoksepäästävä, mutta pidättyväinen. Olin myös varma, ettei se takuulla purisi. Mutta esimerkiksi se, kuinka S paineistuisi kun jännittäviä asioita/uhkia tulee peräkanaa, oli täysi kysymysmerkki. Samoin miten se toimisi pimeässä huoneessa.
Testin tulos on kokonaisuudessaan tämä:
1. Toimintakyky +1 kohtuullinen
2. Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu +1 pieni
4. Taisteluhalu -1 pieni
5. Hermorakenne +1 hieman rauhaton
6. Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
7. Kovuus +1 hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
++ laukauskokematon
yht. 120-10=110 p.
Aluksi hieman epäilin, että innostuuko Saiva leikkimään tuomarin kanssa. Se kun usein yhdistää hallin treenitilanteeseen ja treeneissä harvoin innostuu lelupalkasta. Tuomarin esittelemä kepakko oli kuitenkin mieluisa, hetken tunnustelun jälkeen Saiva intoutui suht hyvin leikkiin (Saivan mittapuulla ainakin). Taisteluhalu jäi kuitenkin miinukselle sillä, kuten tuomarikin sanoi, Saiva taistelee pienesti, mutta siihen se sitten jää.
S oli pimeään huoneeseen mennessä melko paineistunut ja totesikin, että rauhallinen ja pimeä huone on oiva paikka hengähtämiseen. Koira kävi mutkan siinä huoneessa, missä istuin hiljaa, kävi pikaisesti toisessa huoneessa, mutta tuli sitten vieressäni olleen pirtinpöydän luokse, meni sen alle ja rupesi istumaan melkein viereeni. Minusta tuntuu, että se tiesi tasan tarkkaan mun olevan siinä vieressä, mutta sillä ei ollut mitään kiinnostusta tervehtiä minua. Kutsuin koiraa kuiskaten, Saiva vilkaisi minuun (näin sen taskulampun kajossa kiiluvat silmät selkeästi), mutta tuomarit halusivat, että S selkeästi tulee luokseni ja tunnistaa minut. Tätä piti odotella hetken verran, mutta kuiskaamalla se lopulta tuli luokse, ei tarvinnut sen enempää apuja.
Saiva selvästi paineistui testin aikana. Kelkan se hoiteli vielä aika mallikkaasti, uhkaavasta miehestäkin vielä selvisi, haalari oli rajoilla, mutta se pirun rämisevä tynnyri oli viimeinen pisara; pikkukoira olisi voinut viimeistään silloin lähteä kotiin. Testin jälkeen, kun odottelimme testitulosta, Saiva yritti ponnekkaasti mennä kuvaajana toimineen herran luokse.
Laukauskokemattomuus tuli siksi, että Saiva reagoi laukauksiin, muttei pelokkaasti. Saikkulihan on ollut sorsametällä Nitan kanssa ja kuullut pyssyn pauketta. Nitan esimerkin johdosta S suhtautuu paukauksiin varsin innokkaasti ja oli testissäkin sitä mieltä, että jotain jännittävää on nyt tapahtumaisillaan; tippuuko sorsa vai eikö.
Saiva selkeästi odottaa minulta tukea ja käskyjä miten toimia. Haalarin jälkeen se suorastaan protestoi (hyppi vasten ja haukkui), kun ei saanut taholtani mitään ohjeistusta. Tuomaritkin mainitsivat, että Saiva on tottunut kuuntelemaan ja noudattamaan annettuja käskyjä. Tuomari sanoi myös, että Saiva on lellipentu: se on selvästi varttunut ympäristössä, jossa siitä välitetään. Ei se ainakaan pumpulissa kasvanut ole, se on kulkenut 8-viikkoisesta asti mukanani vaikka missä (eri kulkuneuvot, kaupungin vilkas keskusta, maaseutu, erilaiset kaupat, koirapuistot, raksat, tapahtumat..). Jäljen ja verijäljen harrastamista jatketaan, se vahvistaa koiran omaa toimintakykyä.
Kaiken kaikkiaan rodunomainen tulos ja noilla pisteillähän meidän arki sujuu vallan mainiosti. Kuten tähänkin asti. En hoksannut kysyä tuomareilta, että miten Saivan luottamuksenpula testiin vaikutti, vai vaikuttiko mitenkään. Saivan kanssahan luottamusta on rakennettu pienestä asti, mutta edelleenkään se ei koskaan, ikinä, missään tilanteessa paljasta vatsaansa vapaaehtoisesti kenellekään. Se ei pienenä pentunakaan heittäytynyt selälleen rapsutellessa. Muutenhan se nukkuukin jatkuvasti ketarat taivasta kohti.
Jos jollakulla on mielipiteitä suuntaan tahi toiseen niin anti tulla, kuulen mielelläni.
Tässä lupaamani linkki juutuubbiin: http://youtu.be/hZotlG37q8Y
8 kommenttia:
Kuulostaapa opettavaiselta ja kiinnostavalta reissulta! Meidän piski ei ole vielä tuota alaikärajaakaan saavuttanut, mutta toivottavasti jossain vaiheessa testiin kanssa päästään. Fiksun koiran käytökseltä kuulostaa Saivan testi :) (Katon tässä videon kunhan se latautuu!)
Mietin tuota masujuttua. Voisiko sillä olla kanssa jotain tekemistä luoksepäästävyyden tai avoimuuden kanssa? Mutta jos ei Saiva teillekään "paljastele", niin ehkä se ei vaan kuulu sen tapoihin - tai siis että kun muutenhan se selkeästi luottaa, niin tarvitseeko tuota erityisesti miettiä? Vai sanottiinko teille siitä pentuna jotain?
Meillä Hetta menee noin minuutin rapsuttelun jälkeen selälleen yleensä kenen kanssa tahansa. Ominaisuus on vieläkin yhtä selkeä kuin pentuna, mikä on vähän yllättävää. Toki tilanteen täytyy olla rauhallinen, mutta siis niinhän useimmat rapsuttelutilanteet ovat. Jänskä oli myös, kun isäni oli Lapissa, ja naapurimökissä oli slk-uros. Se tuli lähemmmäs heiluttelemaan häntää ja inisemään narussa ollessaan, ja isä kertoi, että kun hän alkoi sitä rapsutella niin hetken päästä se oli selällään aivan onnellisena, niinkuin meidänkin piskillä on tapana :D se kyllä yllätti vähän, aikuinen uroskoira kuitenkin oli kyseessä. Kauhean seurallinen ilmeisestikin. Mutta siis joo, tällaisia ajatuksia vaan heräsi tuosta asiasta, kun sen otit esiin.
Katsoin ton videon (ilman ääniä tosin kun valvon tässä koetta :D) ja oli kiintoisaa! Kauhean hienosti Saiva tuli mukanasi aina tutustumaan epäilyttäviin kohteisiin. Ja hirmu hienosti ja selkeästi se käyttää rauhoittavia signaaleja!
Sitä mietin, että miksiköhän toi naistuomari viestii aika uhkaavasti aina, siis esim kumartuu koiraan päin/ päälle, esim. alun moikkauksessa ja silitellessään koiraa (vielä päästä ja niskasta) hyökkäyksen jälkeen. Onkohan se tietoista? Tai siis ei se ainakaan kovin rauhoittavaa tai neutraalia kuvaa tilanteesta koiralle anna. Mieshän menikin kyykkyyn hyökkäyksen jälkeen, niin kuin fiksua on. Tälläsii jäin vielä miettimään :)
Kunhan olen itsekseni mietiskellyt tuota vatsan näyttämisjuttua, ei siitä kukaan ole tullut sanomaan (paitsi äitini "ai tämmönen ujopiimä, joka ei masuaan näytä"). Mä en vaan tiedä yhtään toista koiraa, joka ei kellahtaisi selälleen omille ihmisilleen, kun on rapsuttelutuokio. Siksi mietin. :)
Mulla jäi tuomareista sellainen mielikuva, että miestuomari on pätevämpi (puhuu paremmin koiraa) kuin nainen. Naistuomarihan loppupalautteessa myös sanoi, ettei Saivan tulos ole rodunomainen, koska se ei paimentanut kelkkaa, mikä omasta mielestäni oli outo kommentti. En tiennytkään, että paimenkoiran pitäisi paimentaa omituista häkkyrää, joka tulee suoraan kohti. :P
Mutta kokonaisuutena oli kiva ja kiinnostava kokemus, voin suositella. :)
Testi läpi hyväksytysti (eikä edes rimaa hipoen), hienoa. :) Musta on silleen jännä nähdä, miten monet koirat paineistuu tuossa, kun Allun mielestä siellä oli lähes kaikki ihan tyhjänpäiväistä hommaa, joista ei kannattanut välittää. Saas nähdä, millälailla Lumes selviää keväällä...
Kylläpä tulee aina näistä muiden luonnetestikuvauksista mieleen, että oispa itekin kiva käydä! Jos sitä Oivalle joskus onnistuis saamaan paikan... :) En osaa yhtään kyllä kuvailla Oivan luonnetta luonnetestin kautta, niin että ei mitään käsitystä paljonko se voisi saada pisteitä.
Mutta Saivallahan on mennyt testi hyvin tämän postauksen perusteella (en ehdi videota katsoa nyt). :)
t. Laura & Oiva & Basso
leila, onko Allun luonnetestistä videota? Osasin odottaa, että kyllä Saiva paineistuu, mutta en yhtään osannut arvioida, että miten paljon. Ja kiitos, kyllä tällä tuloksella eletään mukavaa koiranelämää. :)
Kiitos myös Lauralle. :) Vie ihmeessä Oiva joskus testiin, on kyllä tosi mielenkiintoinen kokemus varsinkin jos ei aiemmin oli käynyt.
Ei valitettavasti ole videota, kun ei tajuttu ottaa kameraa mukaan (nykyään se onkin melkein joka paikassa mukana). Pisteethän oli 1,3,1,-1,1,2,3,3 + laukasvarma ja tajusin silloin edes kirjoittaa pienet muistiinpanot, mitä Allu teki.
Alluhan eli siihen aikaan ihan hajumaailmassa ja kesti vuosia saada se pitämään nenänsä ylhäällä koirien hajuista. Tuohon aikaan Allu ei myöskään leikkinyt leluilla ollenkaan (sekin oli vuosien työ saada se leikkimään niillä), joten eipä kiinnostanut mikään lelu vaan maan haistelu.
Kelkalle Allu nosti päänsä maasta ylös kelkan ollessa vasta ihan lähellä, haukkui ja perääntyi, mutta kelkan pysähdyttyä ei enää muistanutkaan sitä, hajut vaan. Tuomarin hyökkäyksestä Allu ei piitannut mitään, kunnes tuomari tuli ihan lähelle, sit Allu nosti metelin. Muuttui ystävälliseksi takas samantien kuin tuomarikin.
Seinässä kiinni haukahteli mun perääni eikä ensin kiinnittänyt kohti tulevaan tuomariin mitään huomiota eikä lähempänäkään kauheasti innostunut itseään puolustamaan. Sateenvarjosta ja tynnyristä se vähän hätkähti, mutta unohti ne samantien.
Allun mielestä varmaan vaan normaaliakin tylsempi päiväkävely, kun ei edes mitään eläimiä nähty. Se oli ihan samanlainen testin alussa ja lopussa.
Kuulostaa taas täysin erilaiselta kuin Saiva! Harmi kun ei ole videokuvaa. Mielenkiinnolla kyllä odotan millainen tulos Lumeksella testistä tulee! :)
Lähetä kommentti