Tämän viikon emäntä on istunut kotosalla koulutehtäviä tehden, joten lenkille ollaan päästy arkisinkin valoisan aikaan. Se on melkoisen luksusta se. Jokunen auringonsädekin on välistä pilkahdellut - se vasta luksusta onkin. Valitettavasti kuvia en ole uskaltanut ottaa, sillä minulla on perjantaina edessä promokuvien otto ja kameran akussa on virtaa vain kaksi pykälää ja laturi jäi toki Kainuuseen kolmen tunnin ajomatkan päähän.
Läheinen järvi on vihdoin ja viimein jäätynyt sen verran, että rannan tuntumassa uskaltaa kävellä. Ei kyllä muuten oltaisi uskallettu mennä, mutta jäällä näkyi sen verran jälkiä, että päättelin sen kestävän meikäläisetkin. Lähimetsä on niin tiheä kasvustoinen ja melko ahkerasti siellä kulkee koirakoitakin, että siellä Saiva on pakko pitää jatkuvasti käskyn alla vapaana kulkiessa. Melko hyvin se onkin hoksannut, että metsässä pitää pysyä emännän lähellä eikä vieraiden koirien luokse mennä. Jäällä näkyvyys on parempi, joten siellä annan Saivan irrotella enemmän. Käskysanalla "vapaa" Saikkonen lähtee pinkomaan minkä koivistaan ehti. Ja jos vielä sittenkin koiraa vähän mietityttää, että saakohan nyt ihan oikeasti mennä, niin sana "juokse" saa aikaan halutun reaktion.
Ensi viikolla onkin sitten luvassa Kajaanin reissu ja tällä kertaa homma onkin vähän erilainen. Myssla ja Kleppa emäntänsä kera ovat yleensä meidät majoittaneet, mutta tällä kertaa kolmikko on aivan eri suunnalla kotomaata, joten punkkaamme Saivan kanssa koulun asuntolassa. Saiva joutuu siis soveltuvuustestiin, jossa testataan osaako koira olla asuntolaolosuhteissa, onko se tarpeeksi sosiaalinen ja pysyykö omistajalla hanskassa. Hieman jännittää, mitä likka tuumii siitä, että se joutuu olemaan täysin vieraassa paikassa yhdessä huoneessa suljetun oven takana koulupäivän ajan. Varsinkin jos yhteisistä tiloista kuuluu ääniä, niin piippailu (jollei jopa haukkuminen) on kyllä mahdollista. Saamme Klepan sitruunapannan lainaan varmuuden vuoksi, joka varmasti ensiapuna toimii mikäli tarvetta ilmenee.
Kajaanin opiskeluviikon jälkeen käydään vielä Kuhmossa äitini luona viettämässä viikonloppua. Sittenpä aloitankin tutulla tallilla työharjoittelun ja Saivakin pääsee taas heposia katselemaan.
Kuun viimeisenä viikonloppuna onkin sitten luonnetesti Pellossa, kuten Saivan kalenterista näkyy. Luonnetestissä pyritään arvioimaan koiran luonnetta. Testissä käytetään hyväksi erilaisia ärsykkeitä ja sitten katsotaan kuinka koira niihin reagoi. Reaktioiden mukaan annetaan plus- tai miinuspisteitä, joista sitten loppujen lopuksi muodostuu pistemäärä. Eri osa-alueiden pisteet kertovat kuitenkin enemmän kuin kokonaispistemäärä. Joillakin roduilla vaaditaan luonnetesti jalostuskäyttöä varten, mutta lapinkoirilla ei tällaista vaatimusta ole. Päätin kuitenkin jo aikoja sitten, että haluan Saivan jossain vaiheessa luonnetestiin viedä, koska parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään koiraa paremmin. Itse testihän ei omistajalta vaadi suuria: suurin osa ajasta pitää vain seistä/kävellä, olla huomioimatta koiraa ja olla kuin ei olisikaan. Helpommin sanottu kuin tehty, kun on niin tottunut kommunikoimaan koiransa kanssa.
Internetistä löytyy paljon sivuja luonnetestistä, joten en sen tarkemmin ala tässä ruotimaan. Aiheesta kiinnostuneet voivat käydä kurkkaamassa esimerkiksi luonnetestin esittelyä. Suomen Palveluskoiraliiton sivuilta löytyy luonnetestikalenteri sekä säännöt ja ohjeet. Voin myös suositella lappalaiskoirien luonnetestisivuja, josta löytyy yhteenvetoja sekä muutama mielenkiintoinen artikkeli.
Helmikuussa avataan Oulussa uusi eläinlääkäriasema, jossa aloittaa hyväksi haukuttu erikoiseläinlääkäri, jolle haluan Saivan polvineen viedä. Kunhan ajanvaraus kyseiselle asemalle aukeaa, pääsen sinne soittelemaan ja saan toivottavasti varattua ajan heti helmikuun alkupuolelle. Tarkoituksena olisi siis tsekata polvien tilanne sekä keskustella tulevaisuudesta, mahdollisista leikkauksista, toipumisennusteista ja muista tärkeistä asioista. Tämä käynti määrää pitkälti sen mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan.
"Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä."
3 kommenttia:
Olikos Saivan polvia muuten kuvattu? Sillä saisi lisätietoa nivelten kunnosta, käsikopelo kun loppuviimein kertoo siitä aika vähän. Voisi kysyä sen tarpeellisuutta samalla, kun käytte siellä ell helmikuulla. En tosin mikään asiantuntija ole. :)
Ei ole kuvattu. Viimeisin ell ei pitänyt kuvaamista vielä tässä vaiheessa tarpeellisena, ajattelinkin nyt tältä uudelta kysäistä, että kannattaako kuvata vai eikö. Eihän kuvista sinänsä näe muuta kuin mahdollisen nivelrikon, käsittääkseni, mutta ehkäpä olen viisaampi asioiden suhteen helmikuussa. :)
Asia hoidossa siis, niin kyllä arvelinkin. :)
Lähetä kommentti