Olipa kerran Kainuun reissu

Viikko sitten maanantaina hurruuteltiin Kajaaniin, kun emäntää kutsui opinahjo. Tällä kertaa reissusta muodostui hieman erilainen kuin yleensä, nimittäin nyt majoituttiin neljän päivän ajan koulun asuntolassa. Kyseessä oli solukämppä, neljä makuuhuonetta, joista jokaisessa kaksi asukkia. Saiva viihtyi asuntolassa yllättävän hyvin, vaikka yksinolot sen pitikin olla yhdessä huoneessa suljetun oven takana. Ensimmäisenä koulupäivänä pidin likalla Klepalta lainaan saatua sitruunapantaa, mutta muina päivinä jätin sen pois, kun ei tarvetta mokomalle kapistukselle ilmennyt.

Tiistaina ruokailun jälkeen opettaja piti Saivalle asuntolatestin. Oltiin pitämässä tuntia koirakeskuksella, joten hain Saivan sinne ja opettaja kyseli perustiedot lomakkeelle. Sitten mentiin ulos ja testattiin, kuinka S. Aikkonen suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja heidän lepertelyihin. Vastaus: rauhallisesti häntää heiluttaen ja vähän pussatenkin. Lisäksi testattiin, miten ohitukset sujuvat. Vastaus: rauhallisesti, mutta uteliaasti nenä pitkällä vierasta koiraa kohti. Lopuksi testattiin, mitä Saiva tuumaa, kun jätän sen yksin ulos (sidoin hihnan häkkiin) ja ohitse kävelee ihminen koiran kanssa. Vastaus: rauhallisesti, uteliaasti. Eli testi meni hyväksytysti läpi.

Testin jälkeen opettaja kysyi voisiko S jäädä vielä siksi aikaa, että harjoitellaan rotumääritelmiä ja niiden tulkintaa. Käytiin kohta kohdalta läpi suomenlapinkoiran rotumääritelmä ja Saiva sai seistä mannekiinina pöydällä. Ulkona katsottiin myös liikkeet. Yhteisvoimin tuumittiin, että kyllähän tuon lapinkoiraksi tunnistaa, puutteita on takaliikkeissä, niukoissa kulmauksissa ja melko voimakkaasti kapenevassa kuonossa. Eli ei mitään uutta auringon alla. Mutta reippaasti Saiva käyttäytyi ja hyvin rauhoittui pöydällekin seisoskelemaan ja istuksimaan, vaikka ensin vähän jännittikin, että eläinlääkäriinkös sitä tultiin, kun pöydälle joutui.

Kajaanissa Saivan kaverina oli samassa asunnossa asuskeleva sekalinjainen labradorinarttu. Ikää tällä ruskealla kaunottarella oli 1v ja 8 kk. Tytöt tuli mainiosti juttuun keskenään ja nujusivatkin melkeinpä aina kun me molemmat koiranomistajat paikalla olimme. Harmittaa vietävästi, kun kamera ei ollut matkassa! Välillä S kommentoi labbistytölle, kun se yritti nylkyttää, mutta muuten ei ollut mitään hämminkiä tyttöjen välillä.

Keskiviikkona käytiinkin sitten juoksuttamassa opiskelukavereitten kanssa koiriamme. Saivan lisäksi mukana oli whippet, lyhytkarvainen chihuahua ja amstaffi. Sekalainen seurakunta siis, mutta yllättävän hienosti tuli porukka keskenään toimeen. Keskiviikko- ja torstai-iltana Saiva pääsi vielä juoksemaan whippetin kanssa. Kyllä meidän tappijalka perässä pysyi, van ei se kiinni vinttaria saanut. Mutta mukavaa oli, Saiva tykästyi kovasti vinttaripoikaan ja 10kk ikäinen whippettikin löysi sisäisen miehensä.. Hups.

Perjantaina körryyteltiin sitten Nitan ja Pilven luokse. Saivan suureksi harmiksi Ninnukka ei ollutkaan niin innokas leikkimään kuin jouluna. Lauantaina juoksutettiin koiria perukassa. Siellä oli tainnut liikkua susia tai ilves, kun Nitakaan ei irronnut kauas ja sitä sai välillä houkutella eteenpäin.

Saiva hermostui ensimmäistä kertaa elämässään Pilveen! Pilvihän on yhenlainen räksy, eikä ole leikkinyt Saivan kanssa sitten Ässän pikkupentuaikojen. Likan mielestä on kivaa ärsyttää Pilveä, kun sitten Pilvi "vähän niin kuin leikkii", kun se syöksyy Saivan kauluskarvoihin kiinni. Joka tapauksessa, Pilvi söi putkiluuta, kun isot koirat olivat häkissä. Otin Saivan sisälle, kun se räksytti ulkona, S käveli ilman pienintäkään provosointia Pilven ohi, mutta pikkukoira kävi Saivan kimppuun. Laitoin Pilven jäähylle koiraportin taakse ja Saiva meni jonkun ajan päästä syömään samaista putkiluuta. Ei ongelmaa, mutta sitten joku älynjättiläinen kulki portista ja jätti sen auki, jolloin Pilvi syöksyi salamana luuta järsivän Saivan päälle. Yleensä Pilvi sen verran kunnioittaa suurempiaan, ettei haasta luun päältä. Saivahan moiseen tietysti reagoi, ärähti Pilvelle ja löi sitä tassulla. Onneksi suurempaa ei sattunut: Pilvi saatiin napattua samantien pois ja vietyä koiraportin taakse. Sillä vaan on kovin ulkonevat silmät, joten jännittää pienimmissäkin yhteenotoissa, että milloin silmät ottaa osumaa.

Semmoinen viikko oli meillä. Tänään allekirjoittanut aloitti tallilla työharjoittelun ja Saiva pääsee tokkiinsa mukaan joka päivä. Kylläpä oli lystiä taas kolmella lapinkoiralla kirmailla vapaana koko päivä.