Lomareissumme viimeisin osa: uusivuosi. Saikkuli suhtautui raketteihin samalla tutulla välinpitämättömyydellä kuin ennenkin. Nita-laikamme tykkää vouhottaa rakettien päälle: se haluaisi jahdata niitä, joten se on pakko ottaa sisälle koko illaksi/yöksi. Sisällä se kulkee ikkunasta toiseen ja saattaa haukahdella ja vinkua. En tiedä johtuuko tämä siitä, että Nita on metsästyskoira ja kaikki paukkuva saa sen kiihtymään (vrt. metsästysaseiden laukaukset) ja liikkuvat asiat napsauttavat jahtivietin päälle.
Saiva ensin vouhkasi Nitan kanssa, mutta ei selvästikään ymmärtänyt vouhotuksen ideaa ja lopettikin moisen typerän toiminnan hyvin lyhyeen. Yhdessä vaiheessa ulko-ovi sattui olemaan hetken auki ja samassa alkoi ulkoa kuulumaan viheltävien rakettien ääntä. Saivahan siitä innostui ja meinasi pinkaista ovesta rakettien perään. Onneksi isäpuolella oli refleksit tallella ja ovi paukahti ajoissa kiinni.
Muuten ilta meni leppoisasti Saivan osalta, ison osan ajasta nukkui, välillä kävi takapihalla pissapuuhissa. Pilvi ei myöskään stressaa raketteja sisätiloissa. Ulkonakaan ei pahasti, mutta vähän paineistuu kovassa paukkeessa. En tiedä oliko Saivan rauhallisuudella vaikutusta Nitaankin, sillä Nita rauhoittui paljon nopeammin kuin edellisinä vuosina. Keskiyön paukekin sai Ninnun nostamaan vain päätään.
 |
| Nita täytti 3.1. jo viisi vuotta! |
 |
Pilvi sai herkun, Saiva ottaa
kontaktia äitiini |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti