torstai 8. syyskuuta 2011

Pentupulinaa

Nyt kun Saiva on ylittänyt "täysi-ikäisyyden" rajapyykin, on tullut ajankohtaiseksi pohtia toisen koiran hankkimista. Omassa päässäni olen aina ajatellut, että kaksi koiraa on se ihanne. Minulle. Siitä voi toki kukin tahollaan olla omaa mieltä, että onko tällainen ajatus sitten hyvä vai huono. Kahdelle koiralle riittää kummallekin käsi, kolmannelle ei kättä enää olisikaan. Tietysti kun koiria on vain yksi, niin sille on jopa kaksi kättä.

Pennusta on tietenkin paljon vaivaa. Se pissaa lattioille ja maistelee tavaroita. Se ei osaa käyttäytymissääntöjä sisätiloissa eikä ulkoillessa. Pikkuista ei voi kuljettaa samaa matkaa lenkeillä kuin Saivaa, joka tarvitsee pitkät lenkit toisin kuin pentu. Lisäksi pennulle tekisi hyvää opettaa hihnakäyttäytyminen ilman, että se turvaa aikuiseen koiraan. Plus kaikki muutkin arkielämän kommervenkit, vihreät kompostikehikon pätkät olisivat taas mukana sisustuksessa - paitsi jos kyseessä olisi hyvin hyvin kiltti ja helppo penneli, mutta allekirjoittanut ei varmaan sellaista osaisi pentueesta valita, kun ne astetta vilkkaammat yksilöt tuntuvat omimmalta.

Toinen koira = tuplasti enemmän ruokaa, lääkärikuluja ja -reissuja. Tuplasti enemmän koirankarvaa ja harjausurakkaa. Suurin osa Saivan hoitopaikoista on onneksi sellaisia, että eivätköhän he kaksikin koiraa voisi hoitoon ottaa. Myös suurin osa reissuista, joita teemme, ovat koiraystävällisiä eli määränpäähän kaksikin koiraa olisi tervetullut.

Pentu vaatii paljon aktiviteettia, mutta niin vaati Saivakin. Tokihan Saikkonen on edelleen energinen nuori koira, mutta aktiviteetteja puuhastellessa ei siitä varmaan suurta vaivaa olisi puuhastella niitä kahdelle. Pennun kouluttaminen on myös hauskaa. Olisi taas mukava lähteä nollatilanteesta ja vältellä niitä virheitä, jotka tein Saivan kanssa. Ja pähkäillä, että mikä keino mihinkin asiaan tepsisi juuri tämän koiran kohdalla. Ja suunnitelmia olisi kiva tehdä. Tokihan voin niitä Saivallekin tehdä, mutta likkaraukan kohdalla osa suunnitelmista ei tule koskaan toteutumaan, joten uuden koiran varalle voisi niitä suunnitelmoida.

Puhumattakaan toki siitä, että toisesta koirasta olisi Saivalle seuraa. Saikkonen rakastaa toisia koiria, eikä mikään ihmisen kanssa touhuilu voi täysin korvata toisen koiran seuraa.

Opiskelumuotoni takia pennun ottaminen voisi ajoittua paremminkin. Koska olen pääosan ajasta työharjoittelussa, ja harjoittelupaikat vaihtuvat n. joka viides viikko, niin työajatkin vaihtelevat paljon. Välillä koirat saattaisivat joutua olemaan vain pari tuntia yksin, mutta välillä pidempäänkin. Onneksi herran työaika on sen verran "omituinen", että harvemmin oman alani työt siihen aikaan alkavat. Lähiopiskelujaksoille en varmaan pentua voisi mukaan ottaa. Saiva vielä menee, mutta tässä kaverini yksiössä neljäs koira olisi jo aivan liikaa. Varsinkin epäsisäsiisti pentu. Asuntola on myöskin vähän kyseenalainen paikka pienen pennun kanssa. Mutta tämäkin asia on vain järjestelykysymys. Sitä paitsi valmistun ensi keväänä eikä mikään takaa, etteikö pentu tulisi vasta silloin.

Pennussa siis riittäisi työmaata. Samoin kuin kahdessa aikuisessakin koirassa. Mutta pentu meille silti tulee. Ennemmin tahi myöhemmin.

4 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Täällä ollaan myös samaa asiaa pohdittu :)) Ja kun Röllille tulee ikää vielä vähän lisää ja taloudellinen tilanne ja elämäntilanne ovat vielä enemmän kohdillaan, on pentu meillekin tulossa :)

Millan kirjoitti...

Toisen koiran tulo vähensi ainakin meillä huomattavasti koiranpidon negatiivisia puolia. Usma ja Seita purkivat pentuaikana energiaansa toisiinsa ja tekivät sen vuoksi yllättävänk vähän vahinkoa.

Kolme koiraa meillä on ollut yli 20 vuotta ja kolmas otettiin nytkin joukon jatkeeksi, kun minä kokopäiväisenä sairastelijana voin olla otuksia hoitamassa. Seita oli ehkä maailman helpoin pentu ja oppi sisäsiistiksikin melkein heti kahdeksanviikkoisena. Ainulla sisäsiitiksi oppiminen kesti kauan, mutta hämmästyksekseni huomaan, ettei se ole tehnyt mitään vahinkoa (pissavahinkojen lisäksi ;). Johtunee siitä, että joku on kaiken aikaa vahtimassa...joten yllytän kovasti. Uusi pentu on varmasti helpompi hoitaa kuin se ensimmäinen :)

Laura kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta :) Kyllä varmasti olisi koiralle mukava, että on kaveri. Itsekin siitä haaveilen. Mutta juuri nyt ei sovi ja jospa tuon meidän ekankin saisi ensin vähän aikuisemmaksi ja toimimaan...

Hieman jälkijunassa vielä kommentoin, että kurjaa kuulla niistä terveystuloksista :( Onneksi kuitenkin Saiva on juuri teidän mussukka, joka varmasti saa erinomaista hoitoa, JOS joskus oireilisikin!

wind-up toy kirjoitti...

Kiitos kommenteista. :) Juu, ei mikään saa enää päätäni kääntymään, toinen koira tulee, kunhan sopiva löytyy. :) Millan, kolmas koira olisi tähän elämäntilanteeseen mulle jo vähän liikaa, mutta toki jos aikaa ja tilaa olisi enemmän niin toki sitten! ;)

Laura, kiitos siullekin myötätunnosta. Päivä kerrallaan mennään. Tällä viikolla selviää taas toivottavasti vähän enemmän, kun on eläinlääkäriaika varattuna.