Pohjois-Karjalassa

Huh huh, reissuraporttia pukkaa taas. Viime viikkohan tosiaan oltiin Mysslan ja Klepan sekä emäntänsä luona. Meininki oli ihan normaalia, Saiva leikitti ensin Klepan ja kun Kleppa levähti, niin Saiva leikki Mysslan kanssa ja kun Myssla levähti, niin sitten oli taas vuorossa Kepuli.

Perjantaina äitini kävi sitten hakemassa meidät (minut ja Saivan) ja suunnattiin pitkästä aikaa kokka kohti Pohjois-Karjalaa. Kyllähän se vaan on niin, että oli kyseessä sitten Kainuun korpimaat tai Karjalan metsät, niin sydämessä läikähtää lämpimästi. Metsistä kun on kotoisin niin eipä nämä Pohojammaan aakeet laakeet pellot oikein mieltä lämmitä. Mutta asiaan. Pohjois-Karjalassa siis käytiin, mummoni luona majoituttiin pienessä kylässä itärajan kupeessa. Käytiin mökillä ja moikkaamassa tuttuja.

Olin Saikkosesta erittäin ylpeä, kun sen saattoi pissattaa aamusella mummolan takapihalla ilman hihnaa, vaikka naapurissa haukkui koirat. Ilman valvontaa ei saanut vapaana hillua, kun sen verran paljon kulkee kissoja ja S kovasti killeistä tykkää. Ja mummoni, joka siis ei todellakaan ole koiraihmisiä, oli hyvin otettu siitä kuinka kiltti meidän Musta Surma on. Yllätinpä mummusen lepertelemästäkin Saivalle ja mummu muisti aina minua muistuttaa, että koira pitää ruokkia.

Onko nurmi parempaa P-Karjalassa, tuumii Saikku

Onks tää hyvä pose?

Käytiin tosiaan mökilläkin. Saiva päästettiin mökkitielle vapaaksi juoksemaan. Suunnitelma oli, että S juoksisi auton edellä, mutta eihän raukka toki hoksannut, että mistä on kyse. Katseli vain kummissaan, kun emäntä istuikin takaisin nelipyöräiseen. Noh, lähdettiin hissuksiin ajamaan ja siitäkös likka suivaantui, kun hänet meinattiin jättää! Lopputulemaksi Saiva pinkoi auton perässä sen parin kilometrin matkan 40km tuntivauhtia ja mökin pihassa veti vielä loppurallit päälle. Että ei kai tuolla ihan paska kunto ole.

Lisäksi käytiin tapaamassa sukulaisteni koiria. Sunnuntaina nähtiin cairnterrieriuros Aksua, joka on tavattu joskus pentuaikoina kerran aiemminkin. Aksu on jo kuusivuotias eikä ilahtunut Saivasta ollenkaan. Mökillä kuljeskelivat kaksistaan, mutta sisätiloissa Aksu vetäytyi mahdollisimman kauas leikkisästä tyttökoirasta. Tätini luona oli suomenajokoira ja kultainennoutaja, molemmat uroksia. Jimi-kultsilla on ikää jo 14v. Kovin ihana koira, ollut mukana niin monessa. Allekirjoittanuthan vietti lapsuutensa kesät tädin huomassa serkkujen kanssa viipottamassa ja Jimi-koira oli tärkeä meikäläiselle, kun ei meidän perheessä silloin koiraa ollut. Ajokoira Elvis on nuorempi, aikuinen jo sekin, mutta tarkempaa ikää en nyt saa millään päähäni. Jimppa jaksoi kohteliaasti Saivan takamuksen haistella ja häntää heilauttaa, Saiva mielisteli vanhaa pappakoiraa minkä ehti. Kunnioitus oli selvästi suuri. Elvis oli häkissä, mutta olisi selkeästi halunnut tekemään lähempää tuttavuutta.

Elvis

Jimi-pappa, sienimetsällä kastunut

GTI-tyttö

Sellainen reissu tällä kertaa. Ensi viikonloppuna ollaan taas kerran menossa. Kummityttö on pikkuveljensä kera käymässä Kainuun suunnilla, joten tokihan suuntaamme itsekin sinne, kun lapsosia niin harvakseltaan näkee. Sehän on jo viides viikonloppu putkeen, kun ollaan tien päällä.