keskiviikko 31. elokuuta 2011

Lisää terveystuloksia

Tänään käytiin sitten silmä-, polvi- ja sydäntarkeissa. Piti täytellä jokaisesta tarkattavasta asiasta lappu erikseen ja muistaa laittaa kolme kertaa viiden minuutin välein tippoja silmiin. Saiva sieti tippojen laittamisen hienosti, ehkä se huomasi että eläintenhoitajaksi opiskeleva emäntä ei ole ensimmäistä kertaa silmätippapullo kädessä. Suuremmitta pulinoitta menen suoraan tuloksiin, koska allekirjoittanutta ei tällä hetkellä huvita turista liirumlaarumia.

Ensin todettiin sydän terveeksi. Yllättävän pitkään joutui kuuntelemaan sydäntä, kun Saivaa vähän jänskätti pöydällä ja läähättikin. Minulla jo jätti oma sydän yhden sykäyksen väliin, kun mielessäni kävi, että entä jos siellä joku sivuääni kuuluukin. Mutta ei sentäs. Sydämessä siis ei sivuääniä.

Seuraavaksi sitten kopeloitiinkin polvet. Eli eläinlääkäri taivutteli takajalkoja ja tunnusteli samalla polvilumpioita. Lääkäri kysäisi minulta, että olenko huomannut Saivan liikkeissä mitään omituista. Vastasin että en, paitsi sillä on ahtaat takaliikkeet. Pidin kysymystä rutiinikysymyksenä, mutta sitten ell täräyttikin, että polvilumpio ei täällä kyllä pysy paikoillaan. Mulla taisi loksahtaa suu auki. Ell selitti, että kun jalan taittaa ääriasentoon niin lumpio muljahtaa pois telauristaan eli siis pois paikoiltaan. Sitten kun lumpion laittaa takaisin paikoilleen niin se taas hetken siinä pysyy, mutta lupsahtaa lopulta taas pois. Eläinlääkäri pyysi minua laittamaan käteni lumpion kohdalle ja havainnollisti miltä se tuntuu, kun lumpio menee pois sijoiltaan. Tämän jälkeen minun oli pakko vetäistä tuoli alleni, kun tuntui että taju lähtee. Ell katsoi minua vähän ihmeissään ja sopersin jotain, en enää muista mitä. Hän sitten kokeili toisenkin polven ja totesi, että myös toisessa jalassa on sama tilanne. Polvet ovat siis kakkosen polvet.

Silmät tutkittiin seuraavaksi. Valot laitettiin pois ja eläinlääkäri tiiraili Saivan simmuihin laitteillaan. Niissä ei näkynyt mitään ylimääräistä eli silmät ovat terveet ja kirkkaat.

Olen aika yllättynyt, että pystyin pidättämään itkuni eläinlääkärin edessä ja älysin jopa kysäistä pari kysymystä polvien tiimoilta. Pidätin suurimman osan itkusta vielä odotushuoneessakin laskun maksamista odotellessa, mutta heti kun päästiin ulos niin purskahdin parkumaan. Onneksi Saiva ei ole oireillut polvia mitenkään, eikä näytä vauhtia hidastavan. Polvia tutkitaan jatkossa aika ajoin, jotta tiedetään missä mennään. Lihaskunto pidetään hyvänä, tietenkin, eikä nivelvalmisteiden syöttämisestä mitään haittaakaan ole. Agilityhaaveet joutanee romukoppaan, keskitymme liikkumaan koiran ehdoilla. Saivallehan olin myös haaveillut jälkikasvua, paljastettakoon se tässä vaiheessa, mutta vanhana piikana saa pikkutytsy pysyä. Pääasiahan nyt on se, ettei polviin tulisi nivelrikkoa eikä mokomat lumpiot haittaisi koiran elämää yhtään.

Toivoisin, että Saivan sukulaiskoirien polvia tarkattaisiin Saivan tulosten valossa. Ihan vain siksi, etten toivo tätä kohtaloa yhdellekään koiralle ja jotta ihana kotimainen työkäyttöön jalostettu rotumme pysyisi terveenä.

Edit: Hintaa tuli käyntimaksuineen kaikkineen 117,20e.

4 kommenttia:

leila kirjoitti...

Voi kurjuus! :( Onni kuitenkin, ettei ole Saivaa ainakaan vielä vaivannut ja tosiaan olisipa hyvä, jos Saivan sisarukset polvitarkastettaisiin myös. Hienoa, että silmät ja sydän kuitenkin kunnossa. :)

Millan kirjoitti...

Voi, pikku Saivaa :(

Elina kirjoitti...

No voihan harmi! :( Mutta hyvä, että tuli tässä vaiheessa tietoon ja asiaa voi tarkkailla, ei sitten yllätä yks kaks rämähtämällä pahasti päälle jossain vuosien päästä. Tästäpä tuli hyvä muistutus itsellekin siitä, että Niu pitää kiikuttaa tarkastukseen pikimmiten, ja tarkistaa muutakin kuin ihan pakolliset... Ettei sitten joskus tule yllätyksiä. Tsemppiä sinne! Positiivisesti vaan etiäpäin - Saiva on onneksi tuollainen pieni ja keveä, se varmasti auttaa polvien kanssa. :)

wind-up toy kirjoitti...

Kiitokset teille myötätunnosta. Emäntä on vielä ihan sekaisin, että millaisiin toimenpiteisiin tässä pitäisi ryhtyä. Viedä koira polvileikkaukseen vai ei? Tuumaillaan ja mennään päivä kerrallaan. Tänään Saiva taas pinkoi sellaista vauhtia että oksat pois - kuten se aina pinkoo. Miten tuollaisella vauhtihirmulla voi olla patellaluksaatio?