Käytiin Saivan kanssa kaksistaan parituntinen mehtälenkki. Tyyppi oli oikein pätevä, pysytteli näköetäisyydellä ja sen kerran kun spurttasi kauemmas, niin äkkiä palasi, kun kuuli etten tulekaan perässä. Yhdessä vaiheessa kiipesin myös torniin kurkkaamaan saisiko sieltä napsittua hyviä kuvia. Lopputulos: S tuli napottamaan alas ja haukkumaan.
 |
| Tule HETI alas sieltä! |
Tavoitteenamme on, ettei Saikkunen pahemmin näköpiiristä katoa. Ja aika hyvin se näin ihmisseurassa muistaa taakseen vilkuilla.
 |
| Etsi kuvasta koira |
Saiva karkasi loppuvaiheessa haukkumaan lenkillä ollutta ihmistä. Vahtihaukkuen. Likka kuvittelee jostain syystä, että kaikki metsässä liikkuvat pitää komentaa, todella miellyttävää. Eihän se kuuleviin korviinsa ottanut, kun oli saanut päähänsä, että tämä mies pitää nyt käydä katsastamassa. Onneksi kyseessä oli koiraihminen, eikä hän turhaan säikähtänyt tätä marjastajien kauhua.
Yritin ottaa myös jouluista kuvaa, jonka voisin laittaa lähempänä joulua tänne blogiin sekä muutamaan muuhun paikkaan. Saivanteri ei ollut täysin samaa mieltä asiasta ja kuvista tulikin lähinnä alla olevan kaltaisia.
 |
| Havuja.. |
Taempana olisi ollut ihanaa luonnonvaloa, mutta tytön piti totta kai asettua varjokohtaan. Takana olevat lumen painosta riippuvat oksat tarjosivat myös idyllisen taustan - tai olisivat tarjonneet, mikäli neiti S ei olisi päättänyt tiputtaa niiltä kaikkia lumia. Niin ja sitten nuo havut. Niitä piti syödä vaikka tarkoitushan oli, että tyyppi olisi malttanut hetken nätisti napottaa.
2 kommenttia:
Tuo epäposeeraaminen taitaa olla lappalaisilla verissä. Niuniuhan muuten on kuuliainen - mutta jos kameran takaa pidän ääntä, se ei takuulla lotkauta korvaansakaan - tietää, että nyt olisi kuvan otto.
:D
Kiva kuulla, ettei meidän neiti ole ainoa. :D Saat kuitenkin Niusta paljon parempia kuvia aikaiseksi, eli ehkä vika onkin loppujen lopuksi enemmän siinä tyypissä kameran takana.
Lähetä kommentti