Synnyinkoti

Tänään ajelin Saivan kanssa likan synnyinkotiin Tulettaren kenneliin hakemaan säkillisen ruokaa ja moikkaamaan tuttuja. Ai, että oli jännää, mutta mukavaa. Saiva näki pitkästä aikaa pentuajoilta tuttuja koiruuksia. Kuvassa vilahtaa Salla-täti (Vihtorilan Susse), Peppi (Dagolas Kultakutri) ja Villa (Orso-Farm Ihavilla) edustavat.
Saiva pääsi leikkimään ihastuttavan Kovun (Kontioharjun Unihiekka) ja kylässä olleen pikkuruisen sisaruspuoli Docin (Orso-Farm Yönritari) kanssa. Hyvin pysyivät pihassa, hienoja koiruuksia.
Lisäksi tavattiin Saivan komeaksi kasvanut veli Ransu eli Tulettaren Cummitus.Hieno äijä kerrassaan, sukulaisuussuhteen huomasi heti tutusta kimakasta haukusta! Äiteeltä peritty ominaisuus kuulemma, emo itse oli leireilemässä. Saiva tutustui myös vuoheen, se olikin kauhean jännä otus. Sitä piti haukkua ja käydä katsomassa lähempää ja syöksähtää pikapikaa pakoon sarvien tieltä. Emäntä itse aika ajoin haaveilee mokomasta elukasta, ehkä meillekin joskus tulee..
Kasvattajan palautteen mukaan Saiva on oikein sievä nuori neitokainen. Emolta peritty kevyt pää on kuulemma sitten viime näyttelyn ehtinyt jo kehittyä, mikä on mukava kuulla, sillä kohta koittaa Oulun KV! Tällaisia asioita ei aina itse pistä merkille, kun likan näkee joka päivä niin ei osaa katsoa "sillä silmällä". Kiitos koko Tulettaren poppoolle, kun saatiin tulla kylään!

Juhannus

Juhannus meni vallan hienosti. Torstai-iltana ehdittiin tapaamaan kaverini porokoiraa Reetua. Ukkelia nähtiin viimeksi kevättalvella, jolloin porkkis oli suurinpiirtein samankokoinen kuin Saiva, nyt oli jo kasvanut hyvän matkaa ohi. Arviolta jo kymmenisen senttiä Saivaa korkeampi. Iso, mutta oikein hieno nuori mies kerta kaikkiaan. Saivan takamus taisi vielä tuoksahtaa juoksujen jäljiltä, varhaisteinin käytöksestä päätellen, mikä vähän lievensi riekkumisintoa. Muuten menikin oikein mallikkaasti, riehuivat ja painiskelivat, mikäs sen mukavampaa.

Tuu leikkii!
Tää tyttö olikin tulinen tapaus
..tä?Annetaan nyt sitten tasoitusta

Reetun omistajalta sain palautetta, että kotimatka oli haikea "eron" jälkeen. Herkutkaan eivät maistuneet ja piippailua kesti pitkän matkaa.

Perjantaina ja lauantaina mökkeiltiin eli näihin päiviin kuului paljon juoksemista ja sitä myötä myös lepäilyä.

Iloinen luoksetulo..

Pilvi päästi näinkin lähelle, kun lähestyi o i k e i n varovasti

Saiva myös kahlaili vatsakarvoihin saakka, muttei sen pidemmälle. Emännän uidessa seuraili rantaviivaa pitkin ja haukahti välillä mikäli kelluin tai sukelsin. Myös Nitaa piti aika ajoin kiusata, mutta näistäkään iloisista hetkistä ei ole kuvaa. Nita ei kyllä parhaimmillaan kuvissa olisikaan, kun karvanlähtö on juuri pahimmillaan ja ulkomuoto on hyvin resupekkamainen.

Sunnuntaina Saiva vietti monta tuntia herran vanhempien pihalla piiiitkässä narussa. Siinä oli oikein mukavaa katsella räkättejä ja muita kulkijoita.

Pääsi kerran karkaamaan ovesta lintujen perään ja herra jo arveli, että nyt se karkasi vähintään lähipuistoon asti ja sitä saa päivän huudella pois, mutta mepä päästiinkin Saivan kanssa näyttämään kuinka hienosti likka parhaimmillaan tottelee. Saikin sitten käyskennellä pihalla tovin vapaana, kunnes käskin takaisin sisälle, että pääsen jatkamaan ruokailua.

Täyttihän likka taas kuukausia männä viikolla, kokonaiset 10! Painoa on vajaa 13 kg ja korkeutta 43-44 cm, mikäli sain mitattua edes sinne päin. Kuvassa Saiva edustaa jalkapallon MM-kisojen kunniaksi yhden lempilelunsa kera. Likalla ei ole suosikkijoukkuetta; kaikki pallot voisi käydä hyvillä mielin puhkomassa!

Juhannuksen viettoon

Saiva toivottelee

Iloista ja Vauhdikasta Juhannusta!

Sivulle ja eteen!

Saiva on ollu erittäin rauhallinen juoksujen aikana. Joku rauhallisempaan koiraan tottunut voisi väittää silti vilkkaaksi, mutta likan asteikolla päivät ovat olleet rauhallisia. Niinpä eilinen energiapuuska tuli meille puun takaa. Islantilaiset kävivät aamupäivästä leikkimässä, mutta illalla virtaa riitti vaikka kuinka!

Tarkkailua parvekkeen oven alta

Tein iltalenkillä Saivalle siis pari keppijälkeä ja pari makkarajälkeäkin. Ensimmäisen keppijäljen tein taas suht pitkään heinikkoon, kolme keppiä ja pituutta ehkä 3 metriä. Tuuli oli aika kova, joten jokaisen jäljen tein niin, että tuuli alusta loppuun. Annoin jäljen vanheta sen aikaa kun tein vähän pidemmän makkarajäljen (nakeilla), jonka Saiva jäljesti heti sen tehtyäni. Nakki maistui mainiolle ja Saiva olisi voinut jatkaa vielä piiiitkään! Lopussa oli isompi kasa herkkua ja leikitin likan pois, mutta silti jäi kaihertamaan josko sinne olisi sittenkin unohtunut nakkeja. Keppijälki meni ihan mukavasti, taisi ensin vaan etsiskellä niitä nakkeja, mutta kun haisteli ensimmäistä keppiä ja siitä kehuin ja nostosta sai nakkipalkan, niin loputkin kepit löytyi suurella innolla. Myös tätä olisi jatkanut vaikka vähän pidempäänkin mielellään, joten seuraavalla kerralla vähän lisää keppejä ja pituutta.

Keppijäljen jälkeen tein toisen makkarajäljen, mikä meni samalla tavalla kuin ensimmäinen. Lenkin puolivälissä tein lyhyempään heinikkoon pidemmän keppijäljen, mutta toisen ja kolmannen kepin välissä taisi olla turhan monta askelta. Löytyihän se lopulta, vaikka emännän puoleen kääntyikin katseella: "mitäs nyt, ei täällä mitään oo!".

Makkarajälkiä tein vaihtelun vuoksi, mutta keppeihin keskitytään, koska ne menevät niinkin hyvin. Herkkuja etsittäessä olen kotioloissakin käyttänyt "etsi"-sanaa ja kepeillä "jälki"-sanaa. Yksi asia, mikä pitäisi muistaa on, että lähetän jäljelle tarpeeksi kaukaa, koska Saiva suorastaan syöksyy haistelemaan, jolloin eka keppi jää helposti huomaamatta. Tekisi mieli koittaa verijälkeäkin ja siitä olenkin viime aikoina lueskellut paljon. Pitäisi vain ostaa sieni ja verta ja keksiä jostain tarkoitukseen sopiva metsä.

Eilen vietettiin myös pitkästä aikaa kunnon tokoiluhetki, samoin tänään. Kotitokoilu meillä lähinnä tavoitteena, ongelmia tuottanut perusasento ja sitä myötä sivulletulo. Saiva ei ole millään hoksannut ideaa, enkä minä ole osannut sitä auttaa. Halunnut istua kauas sivulle tai kauas taakse, tai jopa pyörähtää naaman eteen istumaan. Kaikenlaista olen kokeillut seinänvierus-treenauksesta siihen, että olen polvillani lattialla ja houkuttelen vierelle. Mikään ei tepsinyt, sekä koira että emäntä turhautui, kunnes tänään otin hirvenjauhelihaa kouraani ja siirryin itse istuvan koiran vierelle sitä mukaa kun se siirtyi kauemmas. Vaati lukemattomia askelmia (en laskenut), mutta lopulta pienen pieni hetki, lihaa kuonoon ja nyt minulla on perusasennon taitava koira! Hoksasi mahdottoman nopeasti idean, kun vaan saatiin tuo yksi hetki, että Saiva istuu jalan vieressä. Tämän päivän saldoon kuuluu nimittäin vielä se, että napero tulee vierelle etukautta ja istahtaa suurinpiirtein oikeaan kohtaan! Kotitottis siis meillä tässä touhussa ideana, joten olen suunnattoman iloinen tästäkin edistyksestä!

Agilityä varten (Rumban neuvon mukaan) on harjoiteltu parina kolmena päivänä myös eteen lähettämistä ja se sujuu jo vallan mainiosti. Purkki parvekkeen ovelle, Saivan kanssa vien namin purkkiin ja mennään eteisen ovelle, josta käsky "eteen". Ensimmäiset viisi kertaa meni vähän epäröiden, vaikka innostin äänellä ja eleillä, mutta jälleen: tajuttuaan jutun juonen hommaan tuli jo vauhtia. Voi olla, että koiraa hämmensi, kun ensin vietiin yhdessä jauhelihaa purkkiin ja Saiva ei päässyt siihen heti käsiksi, vaan pannasta pidellen käskin mukaani. Mutta seuraavalla kerralla siirrytäänkin ulos harjoittelemaan, siellä vauhtia tulee varmaan lisää, kun ei enää turvallisesti kotosalla ollakaan. Ajattelin myös käydä ostamassa jostain muovikeppejä niin päästään treenaamaan pujottelua. Niin ja välillä olen hyppyyttänyt Saivaa lenkeillä matalien aitojen yli.

Lihaa ja leikkiä

Tänään leikittiin siis Mysslan ja Klepan kanssa. Laiskalla tuulella olivat, onneksi kuitenkin edes vähän viitsivät hammastella intoa puhkuneen likan kanssa. Kiva kun kävitte!

Saiva syö taas nykyään aamuruokansa. Yhdessä välissä lopetti kokonaan sen syömisen, mutta joitakin päiviä sitten kokeilin aamuruoan antaa niin hyvin maistui. Annan mieluummin kahdessa erässä sapuskan, niin ei ahda kerralla masuunsa koko päivän annosta. Saiva saa myös nykyään monta kertaa viikossa (ei ihan joka päivä) lihapitoisempaa evästä: lihaisan luun, broilerin siiven tms. Uudet jutut tuppaavat vetämään vatsan pikkuisen löysälle, muttei kuitenkaan tolkuttoman pahasti ja nopeasti helpottaa. Ehkäpä tuokin vaiva helpottaa kun saa monipuolista syötävää? Hyvin ainakin maistuu!

Parempia ohituksia

Kuukausien kova työ ohitusrintamalla alkaa tuottaa viimein mainittavaa tulosta. Yllättäen myös juoksut näyttävät tuoneen kuuliaisuutta, tai sitten vain kuvittelen. Oli miten oli, koirien ohittaminen menee nykyään paremmin.

Kuukausia sitten kontaktin saaminen oli työn ja tuskan takana, eikä välttämättä onnistunut silloinkaan. Katse ja korvat kiinnittyivät toiseen koiraan heti havaitessa ja emäntää vilkaisi vasta sitten, kun koira hävisi näkyvistä. On myös haukahdellut, mikäli olen vähänkin myöhästynyt namien ja käskyjen kanssa. Saiva on myöskin jumittanut paikalleen ja mikäli olen nykinyt eteenpäin haukahtelu on taas alkanut.

Lopetin hihnan kiskomiset (tietysti) lyhyeen ja tyydyin siihen, että Saiva istuu "ohituksissa", eli olen antanut toisen koirakon hoitaa kävelemisen ja me ollaan odoteltu ja vedelty nameja naamaan. Pikkuhiljaa ollaan edistytty; likka ottaa paremmin kontaktia, pysyy rauhallisempana, ei hauku ja kävellenkin ohittaminen onnistuu parhaimpina hetkinä, erityisesti jos toinen koira on "turvallisen" matkan päässä. Nykyisellään kontakti herpaantuu vasta, kun koirakko on aivan kohdalla, jolloin Saiva kyllä pysyy paikoillaan, mutta katselee toista koiraa. Toisekseen koirakon mentyä ohi typykkä haluaisi rynnätä perään. Haukku kajahtaa vielä toisinaan, mutta näissä tapauksissa se on ollut täysin oma vikani.

Muuten meidän ulkoilu on ollut juoksujen aikana lähinnä tämän näköistä (kuva otettu surkealla kännykkäkameralla):
Uhkailin etten aio jäljelle viedä juoksujen aikana, mutta koska käytös ei ole suuresti poikennut normaalista, teinpähän sitten kuitenkin eilen illalla yhden lyhyen jäljen kahdella kepillä. Suht pitkään heinikkoon, jälki ei ehtinyt kummemmin vanheta ja pituutta ehkä vain sen pari kolme metriä pitkän tauon takia. Ensi kerralla saa olla huomattavasti pidempi ja useammalla kepillä. Menee niin innolla, että ensimmäinen keppi meinaa jäädä huomaamatta. Jaa, miten niin keppihullu koira? Näppärä tyttö, kävi vielä varsinaisen jäljen jälkeen etsimässä jäljeltä kauemmas nakkaamani isomman oksan. Sen siitä saa, kun koira on näköetäisyydellä.

Seurassa itälaikan, chihujen ja jyrsijöiden

Keskiviikosta sunnuntaihin oltiin Kainuussa reissussa. Emännällä oli nelijalkaisten vahtimishomma torstaina ja perjantaina muiden ollessa erämessuilla, huolehdin neljästä koirasta ja kahdesta gerbiilistä. Jyrsijöitä ei ainakaan tällä hetkellä kuulu porukoitten eläintarhaan, vaan nämä kaksi ovat sukulaistytön lemmikkejä. Päiviin mahtui siis paljon koirajuttuja sekä gerbiilien ulkoilutusta valvotuissa olosuhteissa. En ole aiemmin gerbuja päässytkään käsittelemään, tervetullut hoitohomma siis.

Leenu ja Liinu

Saivan viikkoon puolestaan kuului paljon ulkona oleskelua, chihujen kiusaamista ja Nitan yllyttämistä leikkiin. Piti Ninnukka-raukkaa jossain välissä nylkyttääkin, toinen meni ihan hämilleen eikä oikein tiennyt miten tuohon mustaan karvakasaan pitäisi tällä kertaa suhtautua. Muuten olivat nätisti keskenään ja Saiva sai jälleen luvan viettää aikaa myös Nitan ikiomalla alueella: häkissä. Pilvellä alkoi myös juoksut keskiviikkoiltana, joten taloudessa oli kaksi juoksuista narttua. Pilvi on erittäin taitava pääsemään eroon pöksyistään, onneksi ei antanut Saivalle oppituntia.

Kuvasta ei välity Pilven ärtynyt ilme tapahtuman johdosta

Herra oli myös meillä mukana, joten Saiva vietti myös herran vanhempien luona aikaa. Likalle oli ostettu pidempi narun"pätkä" (n. 30 m) ulos, joten siinä kului vallan mukavasti aika. Tapasipa typykkä myös paikallisen.. omalaatuisen persoonan, joka oli hitsin pelottava. Me ikkunasta katseltiin, että pitääkö mennä pelastamaan haukkuva koira, kun tämä henkilö pysähtyi pihan laitamille huitomaan ja huutelemaan, mutta ei sentäs. Saiva sai myös melkein napattua elämänsä ensimmäisen päästäisen.

Mökkeilemään ei päästy, torstai ja perjantai meni hoitohommissa ja lauantaina satoi koko päivän. Siis ihan koko päivän. Sunnuntaina grillattiin herran vanhempien luona, niin eipä siinä enää ehtinyt mökille. Eiköhän sitä sitten juhannuksena pääse likka taas laukkaamaan.

Emäntä sai vaivanpalkaksi erämessuilta koiralle nahkaisen monitoimihihnan BGB-lukoilla! Pituutta taitaa olla noin kaksi metriä, mikä riittää meille vallan mainiosti. Juuri tuollaisesta hihnasta onkin haaveiltu, mutta on ollut niin kallis, etten ole raskinut ostaa. Tulee siis tarpeeseen.

Leikkipäivä

Tänään käytiin leikkimässä Mysslan ja Klepan kanssa ja islantilaiset tulivat vielä sitten meillekin kylään. Vipinää on siis riittänyt koko päiväksi, Saiva kiittää leikkiseurasta!



Huomenna sitten suuntaankin Saivan kanssa Kainuuseen.

Tippojen maustamaa arkea

Juoksuinen arki on mennyt ihan mukavasti. En ala kovin tarkasti erittelemään, ettei tarvitse alkaa koputtelemaan puuta tms. Sanotaan siis vain, että ihan mukavasti. Lenkkeily sujuu hitaammin, kaikki pitää haistella suurella tarkkuudella ja nurmikolle on kiva pötkähtää viiden metrin välein. Harmitusta on aiheuttanut se, ettei saa moikata tuttua pinseriurosta. Aina ennen on saanut. Jälkeäkään ei nyt taideta tehdä. En ole kyllä vielä kokeillut, mutta epäilen, ettei keskittyminen ole parhaimmillaan. Naisihmisenä en suhtaudu liian tiukkapipoisesti tuohon hidasteluun ynnä muihin Saivan hapatuksiin, mutta herralla on vaikeaa. Ei se miehenä voi käsittää, mitä kaikkea hormonit saavat aikaan.

Kahdet pöksyt on ostettu. Tykkään noista Hurtan pökistä, 9,50 e/kpl miinus kanta-asiakaskortin ale. Joustavat ja istuvat hyvin, sidekin pysyy hyvin paikoillaan. Saiva ei jostain kumman syystä niinkään välitä noista vaatekappaleista, mutta antaa ne kuitenkin laittaa eikä pureskele niitä. Parveke on meillä pöksyvapaa-alue, joten suureksi osaksi likka siellä aikaansa viettää ja minä käyn välillä pyyhkimässä tippoja lattialta. Edelleen huolehtii suht hyvin puhtaudestaan, ei aivan mahdottomia määriä pyyhiskellä.

Pennulle ostettu peti on alkanut vihdoin ja viimein kelvata muuhunkin kuin saaliiksi

Huomenna käydään leikkimässä Mysslan ja Klepan kanssa, ettei napero ihan masennu pelkästä ihmisseurasta. Keskiviikkona otankin sitten likan kainaloon ja lähdetään Kainuuseen kotikotiin koiravahdiksi loppuviikoksi. Ja serkkupuolen gerbiileitäkin siellä kuulemma on, niille pitäisi keksiä joku huone missä niiden olisi turvallista ulkoillakin välillä. Saa nähdä millaisen vastaanoton Saiva tällä kertaa saa muilta koirilta, kun takamus ei tuoksahdakaan pikkupennulle. Tiedä vaikka osuisi jo tärppipäivätkin loppuviikolle, huh. Niin se vaan kasvaa, mihin se pieni karvapalloa muistuttava karhunpentu hävisi?

Ekat juoksut

Myöhään eilen illalla sen huomasin Saivan masukarvoja harjatessani. Ihan ensimmäiset juoksut. Ei ainakaan vielä tiputtele, nuoleskelee paikkojansa sen verran ahkerasti, etten ole vielä missään verta bongannut. Siis muualla kuin itse värkissä. Rullattiin kuitenkin vaaleimmat matot varmuuden vuoksi ja nyt aamulla vierailin Mustissa & Mirrissä ostamassa 9,50 e maksaneen juoksusuojan. Edit: Just kun pääsin sanomasta, niin löytyi ensimmäinen veritippa lattialta.

Olen tällä viikolla useampaan kertaan ääneenkin maininnut, että taitaa olla hetket käsillä. Lisääntynyt paikkojen lipistely ja merkkailu ulkona antoivat osviittaa. Tällä viikolla ei olla koirapuistossa käyty, mutta viikonloppuna käytiin ja silloin bulldoggiuros oli kovasti likan takamuksen perään. Pyllyn tarjoaminen rapsuteltavaksi on myös ollut pinnalla, vinkki joka on tuttu Nita-laikalta.

Nyt jää sitten treenailut ja puistoilut väliin pitkäksi aikaa. Onneksi Kainuuseen voidaan lähteä, kun talouden ainoa uros on leikattu. Käytiin Saivan kanssa tuossa puntarilla muistaessani. On vähän laihtunut, liekö juoksujen vaikutusta vai mitä, mutta pitänee tarkkailla tilannetta. Ei kuitenkaan tunnu liian laihalta ja onhan meillä iso säkki arvonnasta voitettuja siankorvia odottamassa syöjäänsä.

Maanantain metsälenkki

Maanantaina käytiin Muston ja Sallin ja omistajansa kanssa metsälenkillä.

Ohjelmaan kuului paljon juoksemista ja painia

Ja Muston kanssa käpyjen nappaamista

Kaikki kuvat: Emma Penttinen

Itikkasyötit

Tänään uhmattiin valtavaa hyttysparvea ja käytiin islantilaisten kanssa metsälenkillä. Löydettiin joku tovi sitten mahtava reitti, mutta tällä reissulla huomattiin, että ilman hyttysmyrkkyä ei kannata metsään uskaltautua. Kiitokset seurasta! Saiva on ihan sippi. Tässä hieman kuvasatoa reissulta, meno oli niin riehakasta, että harva kuva onnistui. Automaattitarkennuskin, jota käytän liikkuvaa kohdetta kuvatessa, tahtoi tarkentaa luokattoman kokoisiin verenimijäparviin. Puhumattakaan siitä, että kuvaajan vakaa käsi joutui huitomaan minivampyyrejä jatkuvasti.

Koirien menoa eivät itikkaparvet hidastaneet

Välillä jopa pysähdyttiin..

Tulomatkalla maisteltiin porukalla keppiä, namskis!

Kaksi keppiä ja luistelua

Aloitimme jäljestämisen keppien kanssa ja ollaan nyt päästy etenemään kahteen keppiin saakka. Hieman haparoiden alkoi toisen kepin etsiminen, mutta ilokseni Saiva kuitenkin hoksasi jutun juonen. Kepit ovat Saivasta vallan ihania, joten kepin luovuttaminen minulle ei ole vielä täysin sisäistetty toimintamalli. Tässä ihan vieressä on metsittynyt läntti, jota herran kanssa kutsumme kuvaavasti rytöläjäksi (ei sitä metsäksikään voi sanoa), johon käydään jälki monesti tekemässä. Herra pitelee koiraa, minä innostan ja teen jäljen. Kun palaan ottamaan koiran haltuuni, Saiva ottaa katsekontaktin ja saatuaan luvan "jälki" -sanalla, lähtee haistelemaan innosta puhkuen. Hassu koiruus. En ole edes kontaktia vaatinut, keksi sen ihan itse.

Saivan kanssa opetellaan myös hiljalleen pyörän ja rullaluistelijan vieressä kulkemista. Ei tälle kesää mennä lenkeille asti pyörällä/luistimilla, mutta tässä lähistöllä hommaan totutetaan. Saiva yrittää monesti seilata tienreunasta toiseen kävelylläkin, mikä on ongelmana myös pyöräillessä. Luistellessa jostain syystä pysyy reunassa ilman temppuiluja. Minulla itellä ei tällä hetkellä ole rullaluistimia, mutta herran kanssa ovat käyneet pariin otteeseen kokeilemassa ja hyvin on mennyt.

Ensi viikolla lähdetään käymään Kainuussa, menen koiravahdiksi. Juhannus myös vietetään siellä. Tosiaan, ilmoitin Saivan heinäkuussa olevaan Oulun näyttelyyn. Siellä on tanskalainen tuomari, josta ei ole minkäänlaista haisua, mutta mennään katsomaan millanen mies siellä on tuomaroimassa. Sitten jäädään näyttelytauolle, tauon kesto riippuu miten typykkä tuosta kehittyy sekä omasta elämäntilanteesta, joka muuttunee syksyllä suuntaan tahi toiseen (opiskeluihin viitaten).

Eilen käytiin humputtelemassa metässä Muston ja Sallin kanssa, mutta siitä lisää kunhan saan kuvia.