Paimennusta ja peuhaamista

Eilen kotiuduttiin reissusta ja kivaa oli taasen! Saiva sai juoksennella mökillä sydämensä kyllyydestä ja touhuta kavereitten kanssa. Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin, keskiviikkoon ja torstaihin. Käytiin tosiaan tapaamassa islantilaisia, Mysslaa ja Kleppaa. Kleppahan oli täysin uusi tuttavuus, mutta ihan mukavasti tyypeillä meni. Saivalla on vielä vähän hakusessa pienempi kokoisten kanssa leikkiminen ja Klepan haukkuminen taisi pikkuisen ärsyttää. Pitihän sille välillä murnata, mutta torstaina meni jo paremmin. Saiva ei koskaan isompiaan ja vanhempiaan haasta, mutta nuoremmat ja pienemmät kuuluvat poikkeuksetta automaattisesti alempiarvoisiin.

Torstaina ajeltiin Kainuuseen ja illalla Saiva ehti vielä leikkimään Nitan kanssa, joka oli kerrankin leikkituulella. Pikkukoiria piti myös vähän "kiusata".

Nita, Pilvi ja Saiva. Hirvenlihaa kiikarissa.

Reissun aikana tutustuttiin 11 kuukauden ikäiseen vauvaan, joka on aiemminkin tavattu ja haisteltu, mutta tällä kertaa lapsonen liikkui pitkin lattioita, joten sinänsä ihan eri asia. Saiva ei ole aiemmin tavannut vastaavaa. Tosi nätisti kyllä osasi olla, vaikka lapsi koski koiraan ihan eri tavalla kuin se on tottunut. Saiva nuoleskeli sormet moneen kertaan ja naamankin olisi halunnut pussailla, mutta sitä ei annettu tehdä. Ei kovin pitkään jaksanut kiinnostaa ja jaksettuaan tovin lääppimistä siirtyi kauemmas. Lapsonen kyllä tykkäsi kovasti ja ryömiskeli perässä jos annettiin.

Perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja vielä maanantaina mökkeiltiin. Eli Saiva sai juosta vapaana metsässä ja järven jäällä. Pilven kanssa kuljeskeli pitkin mättäitä ja hankia. Niillä menee ulkona hyvin yksiin, vaikka sisätiloissa Pilvi käy herkästi karvoihin kiinni. Naureskeltiin ikkunasta kun saattoivat kaksistaan istua mökin kuistilla ja katsella maisemia. Perjantaina nähtiin mökkitie-lenkillä (Saiva vapaana, Nita hihnassa) metsäpeura. Hetkeä aiemmin oltiin hoksattu tiellä jälkiä ja sitten Saiva sanaakaan sanomatta hyppäsi kinokseen ja suuntasi kohti metikköä. Nita aloitti kaamea haukun, josta tiedettiin, että peurahan siellä ja vieläpä näköetäisyydellä. Huutelin Saivan takaisin ja siellähän se sarvipää katselikin meitä puiden lomasta ennen kuin lähti karkuun. Äitini naureskeli, että Saiva ajatteli tietysti paimentaa karkulaisen kotiin..

Saiva ja Pilvi, "ulkokaverukset"

Lauantaina mökillä kävi kylässä tuttuja, joilla oli mukana noin 5 kuukauden ikäinen Ukko -koira. Ukko on sekarotuinen, jossa on ainakin berniä ja siitä kasvaa aika iso, joten Saiva oli nyt suurinpiirtein samankokoinen ukkelin kanssa. Kolme tuntia peuhasivat kun me ihmiset paistettiin makkaraa ja kahviteltiin. Olivat muuten aika näköisiä; aivan märkiä ja rapaisia. Paikoitellen mökin piha alkaa olla jo sula, niin tietäähän sen minkä näköisiä karvaturrukoita siinä sopassa tulee.

Sunnuntaina mökillä kävi kylässä lukioaikainen kaverini porokoiransa Reetun kanssa. Reetu on hiukkasen nuorempi kuin Saiva, ja Reetu tavattiin ensimmäisen kerran edellisellä reissulla, jolloin leikit menivät hyvin yksiin. Nytkin tyypit juoksenteli pitkin poikin hammastellen. Reetu oli välillä vähän hämillään kun Saiva ei alistunutkaan yrityksistä huolimatta, ja taisi pikkumiestä hieman harmittaa kun Saiva oli nopeampi. Meinasivat kerran karata pilkkimiestä moikkaamaan, mutta muuten eivät kauas lähteneet. Tosi hienosti oli Reetu oppinut pillillä luoksetulon!

Saa nähdä miten Saiva pysyy mökin pihassa kesällä, kun lumi ei ole hidastamassa vauhtia. Pari kertaa meinasi karata, toisella kerralla koiran haukun perään pitkin jäätä ja toisella kerralla tietä pitkin, kun oli tietysti nähnyt Ukon (autossa) siihen suuntaan lähtevän. Vislailemalla ja huutelulla sai kuitenkin aika helposti takaisin. Kesällä ei tietysti pääse jäitä pitkin juoksemaan, mutta saa nähdä kantautuuko koiran haukkua enemmän houkuttelevasti korviin, kun mökkiläisiäkin on enemmän.

Tämä päivä ja huominen, ainakin, ollaankin sitten ihan iisisti. Saa Saiva hengähtää, ja emäntäkin..