Karmeaa flunssaa uhmaten käytin Saivaa koirapuistossa, Myssla omistajineen kun oli sinne menossa ja kysyi josko lähettäs. Aattelin, että ehkäpä hetken värjöttely puistossa tuo rauhan loppuillaksi, herrakin kun lähti treenaamaan heti töiden jälkeen ja kotiutuu tunnetusti vasta kymmenen aikoihin. Ainakin tähän asti taktiikkani on toiminut, kerran on käynyt pisulla sen jälkeen kun tultiin. Niin väsynyt ettei jaksa edes mamin pärskimisiin reagoida (eikä mun aivastelut ole mitään siveellisiä suhauksia).
Tänään ei ole tehty mitään, ei edes yksinoloja! En ole yksinkertaisesti jaksanut, en en ja en. Annan se itselleni anteeksi, sairaana ei aina jaksa. Saiva muuten nukkui melkein puolituntia nojatuolissa. Ikinä ennen ei ole siinä nukkunut, sisäinen prinsessa taisi iskeä? Tosin hyppäsi alas nukkumaan kovalle lattialle, kun aloin ihmettelemään. Kyllä se vaan on perussuomalainen junttura. Aika äijä vaikka narttu onkin.
Niin ja Mysslan omistaja oli Mysslan mittaillut tuossa ja ilmoitti mitaksi sellaiset 42-43 cm, joten eiköhän oma "arvaukseni" osune aika lähelle.
[Joskus mietin, kuten nyt, olenko ihan huono koiran omistaja, täysin epäonnistunut tehtävässäni kasvattaa kunnon koirakansalainen. Tuon kanssa kun on ilmennyt hankaluuksia, joihin en uskonut ensin joutuvani. Osa hyvin pieniä: herkkä vatsa ja pelko pilliin, toiset suuria: yksinolo ja autoilu. Ongelmakoiraksi en kyllä luokittele, en ja en. Noh, tällaista turhanpäiväistä pohdintaa, joskus pitää purkaa ajatuksiaan.]
4 kommenttia:
Eiköhän sitä jokainen joskus tunne itsensä huonoksi ja epäonnistuneeksi koiranomistajaksi, ja ne jotka ei tunne, taitavat olla niitä oikeasti huonoja, jotka eivät tiedosta epäkohtiaan koiranpidossa. :)
Kyllä sitä on joskus joillain kokeineillakin koiranomistajilla ongelmia uuden koiran kanssa (remmirähjäystä yms.), että niin ne on yksilöitä kaikki koirat, vaikka olis usean saanut hyvin opetettua, niin sit saattaakin tulla se, jonka kanssa onkin vaikeampaa.
Ei, et sinä ole huono koiranomistaja. Sinulla nyt vain sattuu olemaan hankalampi lapsi vastassasi, mutta kärsivällisyydellä kyllä se siitä! Itse taas mietin, että oonkohan päässyt koiran kasvattamisessa vähän liiankin helpolla, kun tuon kanssa ei mitään sen suurempia ongelmia ole. Ei ainakaan tule mieleen. Paitsi ehkä remmihaukku, mutta senkin se on vasta aloittanut. En tiedä, onko se edes ongelma vielä.
Kiitos lohdutuksista. :) Kyllä se taas tästä helpottaa ja jospa se seuraava koira oisi taas sitten vastapainoksi helpompi (tai ainakin erilaisilla ongelmilla). Luultavasti tulen myöhemmin kiittämään Saivaa arvokkaasta opetuksesta!
Niinhän se on, että vaikeimmat opettaa eniten.
Lähetä kommentti