Tulihan se kakkis viimeinkin ja nyt sitten nukuttaa, kun on parempi olla. Söi ilmeisesti eilen puistossa koirankarvoja ja taisi olla tukkoa suolenmutkassa, niin ei tavara liikkunut ulos, mutta tosiaan, nyt helpotti. Voisi koiranomistajat muuten kerätä karvatupot pois, jos siellä koiraansa harjailee.
Mutta asiaan. Koirapuistot ovat mielestäni, ja Saivan mielestä, kivoja paikkoja. Silloin tällöin aina käydään peuhaamassa. Saa juosta irti ja peuhata kaverin/kavereiden kanssa sielunsa kyllyydestä. Parhaimmillaan paikalle sattuu samanmoinen nuori ja leikkisä kaveri, jonka kanssa leikit menee täydellisesti yksiin, kuten eilen. Me käydään puistoissa myös silloin kun siellä ei ketään ole. Eilenkin mentiin tyhjään puistoon heittelemään palloa ja vasta myöhemmin ilmestyi tämä spanieli paikalle. Mutta on puistoissa huonojakin puolia. En välttämättä kävisi niissä, jos tuntisin täältä enemmän koiria, joita voisi treffata jossain metsälenkillä tai vastaavassa.
Pari kertaa on Saivan kimppuun käyty puistossa. Viimeksi eilen tyttelit leikki keskenään hyvän tovin, sitten paikalle tuli noutaja, uros. Saiva tervehtii uudet tulijat nuolemalla tulokkaan suupielet ja heiluttamalla häntäänsä. Tämä noutaja mörisi sille, mutta en pitänyt sitä vakavana. Moni koira mörnää leikkiessäänkin. Tovin osasivat olla, tosin seurasin tiiviisti touhuja, kun ei meinannut ukkeli rauhoittua ja sittenpä Saiva vinkuikin noutajan alla, joka oli tytön kurkussa kiinni. Ei päästänyt irti vinkumisesta huolimatta, vasta sitten kun omistaja kävi komentamassa. Ei onneksi sattunut pahemmin, pari tukkoa karvaa irtosi. Omistaja pahoitteli, mutta myös puolusteli koiraansa. Oli kuulemma kokenut itse saman kohtalon. Ei ole myöskään tottunut vieraisiin koiriin ja sanoikin, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun koiransa pomottaa turhan kovaa. Ja kyllä, noutaja kokeili käydä myös spanieliin kiinni. Jotenka lähdettiin sitten pois ja machomies jäi yksikseen puistoon.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy. Toivottavasti viimeinen! En tiedä onko nämä sattumukset osasyy tuohon Saivan lisääntyneeseen haukkumiseen. On kuitenkin aina menossa innolla tutustumaan.
Tosiasia on, ettei Saivakaan aina käyttäydy kuin pikkuenkeli. Se haukkuu puistoontulijat aidan läpi. Heiluttaa häntäänsä, eikä näytä hampaita, murise (joskus painiessa kylläkin) tai räyhää. Saattaa juosta pienempiensä yli, mutta alistuu todella nopeasti itsensä kokoisille ja isommille, mikäli tilanne sitä vaatii. En koe olevani erityisen suojelevainen. Välien selvittelyt ovat tavallisia, enkä panikoi heti jos Saiva pikkaisen vinkaisee. Vahinkojakin kun sattuu.
Ihmettelen kuitenkin miksi sellaiset koirat, jotka on jo moneen kertaan todettu aggressiivisiksi, pitää tuoda puistoon, mikäli siellä muita koiria on? En halua näiltäkään koirilta kieltää puiston iloja, mutta kun muita koiria tulee paikalle/on paikalla, niin vihaisen koiran olisi aika lähteä kotiin.
Onko koirapuisto edes koiraystävällinen paikka alkuunkaan? Jotkut sanovat, ettei koira tarvitse muita kuin oman laumansa. Lauman ulkopuolisten koirien tapaaminen stressaa jne. Ja kenties, jos meillä olisi vaikka toinen koira, niin emme puistoissa kävisi. Laumaamme kuitenkin kuuluu vain yksi koira ja se on Saiva, jolta en halua kieltää toisen koiran kanssa leikkimisen tuomaa iloa.
5 kommenttia:
Hyvin kirjoitettu!
Me käydään teinipojan kanssa satunnaisesti koirapuistossa. Itsellä ei siihen hommaan ole mitään isompaa intoa, kun pyritään tapamaan tuttuja koirakavereita viikottain metsässä tai järven jäällä.
Koirapuistoihin ollaan menty tapaamaan koirakaveri-Sirua, minkä kanssa Jekku saa leikkiä. Usein Jekku käyttäytyykin paremmin, kun on tukena toinen koira. Meillä on nyt ollut ihan hyvät kokemukset, vaikka ei meilläkään ole hyvinkäyttäyvä aina ollekaan.
Sunnuntaina käytiin tuossa lähikoirapuistossa ja kun selvisi, että paikalla oli kolme narttua ja yksi leikattu uros, niin mentiin sekaan. Me ollaan aina varauduttu siihen, että lähdetään pois jos tulee koirien välillä riitaa. Me ei haluta aiheuttaa muille mielipahaa eikä vastaavasti taas haluta aiheuttaa koiralle sellaista vihantunnetta, mikä voi joskus purkaantua.
Me myös puututaan oman koiran riitoihin/astumisyrityksiin, mutta muut ei välttämättä tee ja se on rasittavaa. Vaikka se on koirapuisto, missä koirilla on hauskaa, niin täytyy siellä olla käyttäytymissäännötkin. Minusta omistajien tulisi ensin puistoonpäästämistä kysyä, että millaisia koiria siellä on ja sitten miettiä, että onko omasta koirasta siellä olijaksi.
Totta, mieluummin sitä lähtee pois kuin turhaan aiheuttaa riitatilanteita. Valitettavasti kaikki eivät tätä ymmärrä (ja antavat koiransa käyttäytyä kuin pellossa).
Ihanteellisen ratkaisu olisi tosiaan nuo hyväksi havaitut kaverit, joita sitten voisi treffailla ihan muualla kuin puistossa. Nyt meillä on yksi hyvä kaveri. Jospa niitäkin löytyisi kun päästään paremmin "sisäpiiriin" :) (suht uusi paikka kun tämä Oulu on.)
Mehän nyt käydään aika useinkin koirapuistoisaa ja varsinkin kun Myssla oli pienempi niin käytiin melkein kerran viikossa. Ikinä ei ole sattunut meille siellä mitään vahinkoa, joskus parhaillaan ollut 10kin koiraa, joista tunnettiin oikeastaan kaikki ja tiedettiin, miten ne käyttäytyy. Ideaalitilanne.
Muutaman kerran kyllä tullut vastaan semmoisia tapauksia, että omistaja ei ole päästänyt koiraansa irti puistossakaan, esimerkkinä Kemissä oli siideriä nauttimassa tyttärensä koiran kanssa juhannuksena. Ei siinä mitään, mutta koira oli arka ja remmissä kiinni kokoajan. Kyseinen nainen raivosikin minulla ja toiselle naiselle, joka siellä oli, että pitäkää koiranne kiinni. Melkein se potkaisikin Mysslaa, kun tämä kävi haistamassa mitä sieltä tölkistä löytyy, mutta jätti kuitenkin tekemättä sen.
Toinen kerta, oltiin Puolivälinkankaan puistossa ja nainen tuli kultaisennoutajansa kanssa paikalle. Piti sitä flexissä ja vielä pitkällä narulla kun kiertelivät puistoa ympäri. Siinä olisi voinut käydä vaikka miten pahasti, jos joku koirista olisi juossut täydellä vauhdilla naruun. Eikä itsekään tiennyt pitäisikö koiraa huutaa pois sieltä toisen koiran luota - mutta toisaalta puistossa oli muutenkin varmaan yli 5 koiraa vapaana...
Ai Saivakin harrastaa karvojen syöntiä, Lumes tykkää niistä myös. Tai oikeastaan se ei mun mielestä tarkoituksella syö niitä, mutta kun tupon ottaa suuhun niin sehän menee märäksi klimpiksi, joka jää kieleen kiinni eikä sitä enää saa pois suusta. Monesti näen, että Lumes yrittää työntää sitä karvatuppoa pois, mutta ei vaan onnistu enää. Usein käynkin sitten kaivamassa ne karvat pois sieltä suusta.
Me ei koirapuistoilla, kun ei täällä sellaista ole, että omakohtaisia kokemuksia ei ole kertynyt. Se on varmasti oikein hyvä paikka sosiaalisille koirille, jotka nauttivat toisten tapaamisesta, mutta muiden pitäisi tosiaan käyttää harkintaansa ja juoksuttaa koiraansa vain puiston ollessa tyhjänä/sopivassa seurassa.
Mikäköhän niissä karvoissa on, että ne pitää suuhunsa saada. En ole kylläkään varma syökö Saiva ne tahallaan vai vahingossa, mutta ainakaan se ei tykkää siitä kun menen tonkimaan sen suuta!
Lähetä kommentti