Valituksia

Otsikko kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kerrotaan nyt kuitenkin tarkemmin. Tänään tuli isännöitsijältä kirje, jossa kerrottiin, että Saivasta on tullut valitus. Kuulema haukkuu ja haukkuu yöllä. Lisäksi valittaja oli suivaantunut siitä kun annetaan tehdä tarpeensa kerrostalon piha-alueelle. Hohhoijaa.

Ensinnäkäänhän, kuka hullu juoksuttaa pienen pennun joka pissihädän yllättäessä jonnekin kauas? Varsinkaan kun Saikkuli on justiinsa oppinu älyämään, että sisälle ei pissitä. Ei sitä siinä vaiheessa voi alkaa väkisin kiskomaan eri suuntaan, että hei se nurmikko EI ole sallittu, että mennään sellaiselle sallitulle nurmikolle. Ja sikarin pudotessa nurmelle ollaan se kyllä aina kerätty pois.

Toisekseen, likka ei haukkunut edes ensimmäisenä yönä, saatikka sitten yhtenäkään yönä sen jälkeen. Päivisin toki haukahtelee, pentu kun on, mutta ei ole koskaan pitänyt sellaista haukkuputkea päällä.

Noh, tasan tarkkaanhan tämä valittaja tiedettiin, soitto isännöitsijälle ja asia varmistui. Että tämä ei jää tähän. Pitää ottaa asia puheeksi ko. henkilön kautta. Mutta on se ihme asia kun ei voi tulla päin naamaa sanomaan asiaansa. Ja pitää vielä mennä valehtelemaan isännöitsijälle asti. Tai no, ainakin mennä kertomaan asioita, joita ei ole varmistanut todeksi.

Niin ja seinänaapureiden kanssa ollaan juteltu tästä haukkumisesta jo heti kun Saiva meille tuli. Ja jälkeenpäin ovat sanoneet, että ei kyllä mitään ole kuulunut heille asti. Kyllä pistää sapettamaan tämmöinen touhu.

Mutta iloisempiakin asioita. Huomenna tulee Saivalle hoitaja kun lähden herran kanssa pitkästä aikaa keikalle tuulettumaan. Joten Myssla tulee jälleen (kävivät tiistaina) kylään omistajansa kanssa. Saa nähdä osaako likka olla koiriksi.