Ensimmäinen isompi matka on nyt sitten takana päin. Eilen, sunnuntaina, kotiuduttiin myöhään. Heti kun päästiin sisälle niin pikkuinen paineli nukkumaan sängyn alle.
Automatkoilla ei nukkunut yhtään. Lähinnä katseli ikkunasta ulos sen verran mitä nyt näki katsella, ja pötkötteli sitten välillä. Autoilu yhteen suuntaan kesti kuitenkin kolmisen tuntia, joten ilmeisestikin Saivaa jännittää vielä tuo auton kyydissä oleminen. Turvavaljaissa matkustettiin takapenkillä, ei vinkunut eikä yrittänyt etupenkille. Autoon meneminen on kyllä vielä työn takana. Kiertää auton kaukaa, eikä auta herkut, ei.
Nita -laikalla oli juuri juoksut alkaneet niin se ei viitsinyt Saikkulin kanssa leikkiä. Ensin haukkui ja säikytteli pientä, mutta kun Saiva alistui Nitakin sitten malttoi haistella (hei! tämä onkin vauva!) ja nuolla. Pilvi ei talon sisällä leikkinyt, mutta ulkona oman reviirin ulkopuolella sitten jo pystyikin leikkimään, lähinnä jahtaamista. Pepi on sen verran arka kaveri, että se ei leikkinyt ollenkaan eikä halunnut edes haistella tytteliä. Lähinnä rähisi jos Saiva erehtyi menemään liian lähelle.
Mökillä Saiva saikin sitten juosta! Oli muuten onnellisen näköinen kaveri, kun paineli menemään pitkin mättäitä. Oli niin hauskaa, että ei olisi halunnut totella käskyjä. Tuli siis todistettua se, mitä ollaankin epäilty: likka on luupää. Ei korvaansa lotkauttanut kun huutelin luokse. Lähti myös yllättävän kauas juoksemaan, mutta kävi kuitenkin katsastamassa missä ne muut on. Mökiltä lähtiessä piti mennä piiloon ja huudella vähän sieltä ennen kuin tuli luokse. Eli kovaa treeniä vielä tämän kanssa on edessä. Aiemmin on yllättävän hyvin mennyt luoksetulot, mutta nyt antoi merkkejä itsepäisyydestä ja varsinkin valikoivasta kuulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti