Paljon on kaikenlaista tänne jo tullut kirjoiteltua, mutta jos mainitsisi välillä jotain tuosta kouluttamisestakin. Se kun on yhteiselomme tukipilari ja peruskallio.
Istuminen: Saiva osaa hienosti istua, tulee siltä ihan luonnostaan. Ollaan lähinnä opeteltu liittämään toimintoon sanaa "istu" ja hienostihan sekin jo menee. Välillä ei malta jos on liian innoissaan herkuista. Ruokakupin saa kun on istunut ja ottanut katsekontaktin, välillä toinen niistä unohtuu. Hauskinta on, kun likka seistä töröttää ja napottaa tiukasti silmiin, tällöin pitää muistaa mainita "istu". Yleensä kuitenkin Saiva istahtaa ja ottaa kontaktin ilman käskyä. Sama systeemi pätee myös ulos lähtiessä.
Maahan: Tätä ollaan vasta vähän aikaa treenattu, mutta on se kyllä hankale homma! Ihan perinteisesti ollaan herran kanssa tätä kokeiltu, eli namia viedään kauemmas, jolloin Saiva hyppää sen perään, eli ei makaa. Tänään tapahtui kuitenkin läpimurto! Herra sai pikkukaverin maahan ja ilman mitään muita vinkkejä kuin tuo namin "kuljetus"! Tästä on hyvä jatkaa.
Tule -käsky: Tästä onkin jo ollut puhetta. Eli sujuu hyvin toisinaan, toisinaan taas ei ollenkaan. Olen liittänyt käskyn yhteyteen "äänimerkin", eli naksautan pari kertaa kielellä. Sisällä ollessa toimii, ulkona joskus. Aiemmin kuunteli käskyä paremmin, joten palasimme alkeisiin: sanotaan tule, silloin kun on jo tulossa.
Irti: Toimii esineisiin todella hyvin. Päästää sukan/kamerahihnan/ym. irti kun niin sanon. Ulkona ei toimi niin hyvin, varsinkaan iltaisin kun on kaverissa niin paljon energiaa. Kättä pureskellessa "irti" ei toimi niin hyvin. Tottelee kyllä usein, mutta... alkaa haukkumaan.
Ohittaminen: Ihmisten ohittaminen on ok, ainakin silloin kun on mielenkiintoisen hajun jäljittäminen juuri meneillään. Muuten haluaisi kyllä tervehtiä jokaista. Ollaan lähinnä kiinnitetty huomiota "tule":lla. Asiaan auttaa myös se, että kaikki ihmiset EIVÄT ala lepertelemään ja tunge väkisin silittelemään. Ollaan tultu herran kanssa siihen tulokseen, että olisi pitänyt hankkia "rumempi" koira.
Koirien ohittaminen hankalaa, pitäisi nimittäin päästä leikkimään. Saattaa myös istahtaa jeesustelemaan jos koirakaveri ei kiinnitä huomiota tai menee kaukaa ohi. Alussa pyrin siihen, että hihnassa ei koiria moikattaisi, mutta vahinko pääsi käymään ja nyt ollaankin lähinnä menty niin, että hihnan ihmispää päättää milloin tervehditään. Esimerkiksi eilen illalla Saiva huomasi suuren tanskandogin ja näytti suhtautuvan siihen varauksella, joten päätettiin sitten tervehtiä (tietysti ensin niin sovittuamme dogin omistajan kanssa), jotta Saiva näkisi että isoillekaan ei tarvitse rähistä.
Niin ja ollaanhan me myös opeteltu sellainen ihanan turha temppu, että kun käsi on nyrkissä niin herkun saa koskettamalla kättä tassulla. Hoksasi tämän todella nopeasti alun raapimisen ja puremisen jälkeen, että vaikeutettiin, että kummatkin kädet olivat nyrkissä edessä ja vain toisessa oli herkku. Tämänkin hoksasi nopsaan, joten nyt onkin sitten vaihdettu välillä herkun paikkaa kädestä toiseen. Tämä temppu onnistuu myös vaikka käsi olisikin ylhäällä, eli kuonon korkeudella.
4 kommenttia:
Mä oonkin kaipaillut tätä, että voisin jotain kommentoida, kiva kun vaihdoit asetuksia niin, että se onnistuu multakin. :)
Tuo on hauska monella pennulla, että ne istahtaa ihan kuin luonnostaan. Lumeksella on myös etutassujen käyttö selvästi sellainen, joka siltä tulee "jostain syvältä", se on kova huitomaan tassuillaan.
Maahanmeno on Lumeksellekin ollut vaikea oppia. Tai se menee kyllä hyvin maahan ohjaamalla, mutta käskystä tekee sen tosi hitaasti, vaikka muuten on niin täpäkkä.
Jos luoksetulossa haluaa käyttää jotain äänimerkkiä, joka kuuluisi ulkonakin hyvin (ja kauaksi), miten ois pilli? Joko sellainen koirapilli tai sit ihan ns. tuomarin pilli. Sen opettais jollain superherkkupalkalla ja koira yhdistää pillin vihellys-sisäfileetä saatavilla, joten kantsii tulla rivakasti luokse. :) Mä oon tuota meinannut opettaa jo kolmelle koiralle, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
Nyt saatiin tosiaan menemään maahan, aika hauska tyyli tosin siinäkin: ensin huitaisee tassulla kohti herkkua ja sitten oikein lösähtää maahan. :)
Pilliä olenkin harkinnut, ei vain ole vielä saanut aikaiseksi hankkia. Tuota naksauttamista oonkin lähinnä käyttänyt hihnassa kulkiessa, kun tosiaan istahtaa pitkäksikin aikaa katselemaan niin pitää jotenkin huomio kiinnittää. :)
Meillä on myös suomenlapinkoirapentu, nyt jo tosin puolen vuoden ikäinen. Ohittamisessa meillä on käynyt aivan samoin. Alussa mietin myös, että olisi pitänyt ottaa "rumempi" koira, sillä kun ulos mentiin, oli kaikki heti pennun kimpussa =) Nyt enää ei rapsuttajia niin paljoa löydykään säkää kun alkaa olla lähemmäs 50 senttiä, oli aluksi hauveli vähän ihmeissään. Meillä kanssa aluksi oli niin, ettei mennä hihnassa moikkailemaan, mutta sitten sorruttiinkin siihen. Nyt vain parhaita kamuja tervehditään ja muut ohitetaan.
Mukava blogi muuten;) Eksyin ihan sattumalta :D
Nämä on kyllä sellaisia sydäntenvalloittajia. :) Ja kiitoksia, hyvä kun on luettavaa tekstiä. :)
Lähetä kommentti