Syvä luotaus harrastuksiin

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että mikä on meidän tähtäin harrastusrintamalla. Saivaa hankkiessani ei ollut tarkoitus varsinaisesti harrastaa, vaan ennemmin harrastella ja kokeilla vähän kaikenlaista. Ja sen teinkin, Saivan kanssa onkin kokeiltu varmaan kaikkia lajeja poislukien agility (jos muutamaa estettä ei lasketa), vepe, viesti ja tyyliin IPO (ja muut vastaavat). Ja olen siihen tyytyväinen, koska miulla on nyt jokin mutu vähän lajista kuin lajista, mikä ehkä palvelee tulevaisuudessa.

Saivassa kuitenkin olisi potentiaalia ollut vaikka mihin. Se tekee innokkaasti, mutta täsmällisesti sille opetetut asiat. Se oppii nopeasti, kun muistaa antaa sille parin päivän tuumaustaukoja. Se on motivoitunut ja hiljainen (paitsi autossa odotellessaan ja turhautuessaan minuun, mutta pääsääntöisesti!). Ja tehtyäni sen kanssa niin lujasti töitä pentuaikoina itsenäisyyden kanssa, olen päässyt sen "pään sisälle" ja osaan toimia sen kanssa. Sinänsä siis vähän harmi, että Saiva oli eka koirani, jonka potentiaali nyt meni emäntänsä takia hukkaan. Toisaalta se on ollut maailman paras eka koira koska sen kanssa on voinut tehdä kaikkea mihin kroppa on antanut myöten ja se on opettanut minulle todella paljon.

Hilpa tuli agilitykoiraksi, vähän niinkö. Pah, on tullut milloin mitäkin rahallista estettä, ettei olla kursseille päästy ja lopulta Hilpasta kasvoi pikkuruinen maxi, jolla ei ole kisakentille asiaa. Haku on sille ollu ihan ykköstä, se tykkää siitä hulluna. Hilpassa parasta onkin sen asenne ja draivi, se tykkää tehdä ja se on laumasidonnaisempi kuin Saiva. Se myös palkkautuu hyvin leikistä. Hilpa oppii hieman verkkaisemmin kuin Saiva, mutta ei se missään tapauksessa tyhmä tai toivottoman hidas ole. Hilpa keskittyy pääsääntöisesti hyvin, mutta sillä on keskittymishäiriöisiä kausia, jolloin se haahuilee hieman, ja jos se bongaa jotain epäilyttävää (lähinnä vieraita koiria, joihin se edelleen herkästi reagoi) niin siltä kyllä kajahtaa haukahdus tai vähintäänkin *phuh*. Ei ole ollut tarpeeksi säntillisesti treenejä kodin ulkopuolella, että voisin tarkemmin tätä analysoida, mutta on mahdollista, että nämä vouhotukset liittyy juoksukiertoon, jolloin steriloiminen tasoittaisi sitä. Hilpahan kyllä leikataan aikanaan, kunhan on (toivottavasti) pentuja maailmaan saattanut.

Ongelma nykyisellään minulle on siis ollut, että mitä teen Saivan kanssa ja mitä taas Hilpan kanssa. Oon tähän asti tehnyt Hilpankin kanssa pikkuisen kaikkea, mutta jos joskus haluaa näyttää osaamistamme muulle maailmalle, niin pitäisi fokusoitua ehkä johonkin. Viime viikkoina olen vihdoin tullut lopputulokseen ja tunnen painon tippuneen harteiltani, joten ratkaisu lienee hyvä. Varsinaisia kisatavoitteita ei ole, mutta jos joskus jonkin lajin korkkaisia niin oishan se ihan hauskaa!

Agility: Hilpan kanssa edelleen tarkoitus kokeilla lajia, mutta kisoihin en noin pientä maxia vie, kun rakenteessakin omat puutteensa on. Haluan kuitenkin maistiaisen lajista!

Toko: Havahduin, että paikkamakuuta ja turnauskestävyyttä lukuunottamatta tokon alokasluokka ois Saivalla valmis. On ohjelmistossa myös Hilpalla.

Rally-toko: Molempien ohjelmistossa, kulkee vähän käsikädessä tokon kanssa. Opetellaan molempien kanssa molemmista lajeista liikkeitä ja katsellaan! Hilpan päälaji.

Haku: Hilpan rakas harrastus on henkilöiden etsiminen. Hilpa ei osaa noutaa, mikä pitää meidät pois kokeista. Eikä sillä ole BH:ta, mutta Hilpan täytyy eka rauhoittua huomattavasti, jos mielin sen BH-kokeeseen ilmoittaa. Näistä syistä haku kokonaisuudessaan on sivuroolissa, jatkamme lajia, mutta tuloksia alan harkita vasta sitten, kun toko/rally-toko puolella tapahtuu edistymistä. Niin mieluusti kuin edustaisinkin pörröjä Hilpan kanssa pk-puolella!

Koiratanssi: Ehkä hieman liian vauhdikas (lue: kierroksia nostattava) laji Hilpalle, mutta katsellaan vähän vielä sen kanssa. Saikkuli tykkää! Saivan päälaji.

Mejä: Jäissä, kunnes löytyy maastoja meille. Saiva treenaa kunhan maastoja on.