Juhannusviikko

Juhannusta edeltävän viikonlopun team Saipa oli hoidossa kotikotona, kun minulla oli koirattomia menoja. Hyvin olivat pärjänneet, mitä nyt Saivaa epäilytti käydä lenkillä ilman omaa akkaa ja Hilpa oli kerran joutunut hukkaan. Ei huolta, oli se kömpinyt jostain esiin, juuri ennen kuin kotiväki ehti soittaa minulle, että nyt on Hilippa hävinnyt!

Juhannusviikko olikin sitten minulla lomaa, joten jäätiin kotipaikalle puuhastelemaan ja nysväämään. Oli niin lämpimiä päiviä, joten suunnittelemani päiväretket jäi toteuttamatta. Käytiin toki kuitenkin koskella aamukävelyillä bongailemassa lintusia ja näköjään kukkasiakin.

 Ihastuttava perhe!

Saivan mielestä poseeraaminen on vakava asia. Erittäin. Vakava.

Tupasvilloja oli vielä jäljellä reilusti, joten nappasin ensin omat tytöt, sitten chihuahuat ja viimeiseksi Nitan pienelle kuvaussessiolle. Kylläpä huomaa, että mitä koiria on kuvattu pennusta asti ja mitä ei!

 Haukotuksen jälkimaininkeja, vähän mälsää tää kuvailu välillä.

 Sitten voi poseerata sievästi, paitsi Hilpan korvat kuuntelee jotain.

Pikkuisista ei hyviä otoksia lohjennut. Niistä oli aivan äärimmäisen huolestuttavaa joutua suolle ilman omaa emäntää.

 Nitaa taas ei ois voinu vähempää kiinnostaa. "Mitähän hittoja taas, aivan järetöntä touhua!"

 "Ai mutta nakki! No siinä tapauksessa!"