Helatorstain hyppy tuntemattomaan

Ilmoitin Saivan mukaan hyvinvointikilpailuun, jonka järjesti Saivan fyssari Susanna Vartiainen ja koirakylpylä Aaltotassu, lisäksi loppumetreillä mukaan hyppäsi myös koirapalvelu Houndy, joka järjestää dobo-kursseja. Kisa oli suunnattu koirille, jotka eivät ole aiemmin käyneet Aaltotassussa uimasilla, ja uimisen tarve/halu tuli perustella ja perustelujen mukaan sitten valittiin ne, jotka saivat ilmaisen tutustumiskäynnin kylpylään (ja osa sai sitten ilmaisen dobo-tutustumisen). Hilpa osaa uida ja ui mielellään luonnonvesissä, mutta Saiva on aina tyytynyt kahlailuun, joten halusin nimenomaan sen ilmoittaa mukaan. Lisäksi Saivalla on nuo omat nivelvaivansa, joten uiminen olisi sille erityisen hyvä liikuntamuoto. Tämä toimi myös meidän perusteluna ja saatiin kuin saatiinkin ilmainen tutustumiskäynti!

Helatorstain aamuna jätettiin sitten Hilpa pitkästä aikaa yksin kotiin, mikä vähän jänskätti, koska nykyään koirat kulkee miun mukana oikeastaan aina kahdestaan. Mutta naapurin mukaan kämppä oli ollut hiljainen miun ja Saivan poissaolon ajan, joten hyvin meni Hipsukalla, jes! Sillä välin kun Hip nautiskeli jäädytettyä ruokaansa putkiluusta, niin Saiva pääsi uimasille. Oltiin kylpylässä hyvissä ajoin, ja koska oltiin päivän ensimmäiset uimarit, niin päästiin ennen oman vuoron alkua jo altaaseen. Ennen uimista uittaja kyseli Saivan taustoja ja luonteesta, ja Saiva joutui myös pesulle, ettei kanneta altaaseen mitään ylimääräistä roskaa ja karvaa. Saiva sai myös pelastusliivit ylleen, mikä vähän ihmetytti sitä, koska yleensä pesun jälkeen pääsee pyyhkeeseen (kuivautuminen on sen mielestä parasta)!

Uimisen opettelu aloitettiin niin, että uittaja otti Saivan syliin ja kantoi sen altaaseen. Mie jäin seisomaan rampin yläpäähän ja kutsuin koiran luokse, kun uittaja antoi luvan. Luvan sai vasta, kun koira oli rauhoittunut sylissä, Saivaakin eka vähän jänskätti, joten odoteltiin, että se rentoutuu ennen kuin pääsi uimaan mun luo. Rauhoittuminen oli tärkeä seikka (oikea mielentila ja hätäily pois), samoin se, että minä seison oikeassa paikassa, jotta koira oppii tulemaan altaasta rampin kautta pois. Altaasta päästyään koira sai palkan, Saivan tapauksessa ruokaa, koska se on paras palkka sille. Tätä tehtiin muutama kerta ja todettiin, ettei tyyppi ollenkaan stressaa uimista. Sitten tehtiin niin, että meninkin toiselle puolelle allasta. Saiva edelleen kannettiin keskelle, mutta nyt sen piti uida ensin altaan toiseen päähän miun luo, josta sai palkan ja sitten kipaisin takaisin rampille kutsumaan sen sinne, ja koira ui sinne ja sai palkan. Tätäkin tehtiin pari kertaa ja loppuun vielä yksi suoraan rampille uinti.

Kuvasin pienen pätkän, josta näkyy ihan kivasti Saikkulin menoa. Se ei kertaakaan pärskinyt uidessaan, vaan otti tilanteen rauhallisesti. Häntä sillä pysyi selän päällä altaan ulkopuolella, mikä sekin kertoo siitä, ettei sillä kovin kamalaa ollut! Uimisten välillä se istahti hetkeksi tuumailemaan, asioiden prosessoiminenhan on sille hyvin tyypillistä. Ja kun pelastusliivit sai pois päältä, niin vetäisi hepulirallit allashuoneessa, minkä jälkeen käytiin suihkussa huuhtoutumassa ja hörpättiin kahvit uittajan kanssa ja Saikkulikin sai oman keksin. Jatketaan uimista luonnonvesissä pelastusliivit päällä, samalla tyylillä, ja toivottavasti kokemusten myötä Mustasurma innostuu jonain päivänä uimaan ihan itse. Katsotaan käydäänkö talvikaudella sitten kylpylässä uimassa.