Syvävuoren Pirunkirkko

Sadetta ja harmautta, väritöntä ja ankeaa. Maanantaina pilvivaippa näytti hieman ratkeilevan, joten päätimme lähteä kylässä olleen kepokokelaan kanssa hieman kauemmas lenkille. Löysin netistä vinkin eräästä kalliosta Leppävirralla, ja koska kalliot, tunturit ja vuoret houkuttelevat aina, niin päätimme kyseiseen paikkaan suunnata. Koordinaattien ja karttaohjelman avulla paikka löytyi, joten ei kun eväskaupan kautta matkaan. Vähän vajaa tunti ajoa, sopivan metsätien etsiminen parkkeeraamista varten ja sitten samoilua kohde selvänä näköpiirissä. Jonkin matkaa seurailimme polkua, joka kuitenkin lopulta hävisi. Kapusimme huipulle ja läksimme sitten etsimään tiedossa ollutta rakoluolaa.

Paljakan vedet: Syvälahti.

Retkiseurueeni. Kiva, kun toinen tarjoutuu välillä pitämään koiraa (Saivaa, Hips kulki irti) niin sain rauhassa kuvailla.

Mmmtäh?

Päivä oli lopulta yhtä pilvinen kuin edellisetkin, mutta ei sentään satanut. Ja luonnostakin löytyi vähän väriä. Hyvin paljon ja hyvin upottavaa sammalta, joka peitti petollisesti kalliohalkeamat ja muut kuopat. Potentiaalista nilkantaittamismaastoa.

Roikkuva sammal oli vain yläpäästään kiinni ja loppu roikkui kuin jokin löysä eläimen lihaskudos. Oli pakko käydä hipelöimässä - kaikenlaista sitä löytyykin.

Valittu suunta osui oikeaan ja hetken kallioilla mutkittelun jälkeen luola löytyikin, ja valitsimme sen evästelypaikaksi, kun oli pöydäksi sopiva kivikin tarjolla. Saivakin sai hetken rillutella vapaana, tosin koirat keskittyivät omien kuivattujen kanafileiden syönnin jälkeen vahtaamaan ihmisten eväitä.

Paluumatkaksi valikoitui haastavampi reitti läpi kivikon, mutta alas päästyämme suunnattiin sitten tielle ja vältettiin näin tiheä risukko. Heihei Syvävuori!

Autolle päästyämme todettiin, että käydään katsomassa matkan varrella bongattu Orinoro. Sinne sentään oli opasteet, mutta kun pääsimme reitin alkuun maisema näytti jo tältä.

Eipä kannattanut enää lähteä talsimaan n. 7 km lenkkiä. Tarjolla olisi ollut myös lyhyempi reitti (900m suuntaansa) Orinorolle, mutta sinne olisi taas tullut sen verran ajomatkaa, että perillä olisi ollut jo kovin hämärää. Leppävirta ei ole niin kaukana, etteikö sinne voisi uudelleen ajaa, joten Orinoro siirrettiin listalle "lähitulevaisuuden retkikohteet". Kotimatkalle siis, kiitos Leppävirta.

Ps. Tämän päivityksen kuvat ovat png-muodossa ja näyttää paremmalta kuin jpg! Kiitos Elina vinkistä, ehkä se tavoittaa muitakin samojen ongelmien kanssa painivia.