sunnuntai 13. lokakuuta 2013

11 kysymystä -haaste

Myssla ja Kelmi heittivät meitä haasteella. Tällainen on tehty joskus ennenkin, mutta haasteen luonteen takia kysymykset ovat erilaiset, joten vastailenpa niihin. En kylläkään taida laittaa haastetta eteenpäin, sori vain. Jutun kuvituskuvat ovat eiliseltä.


1. Mikä on koirasi lempilelu?
Saivan lempileluja ovat pallot, melkeinpä ihan sama millainen pallo. Pallo on påp. Hilpa näyttäisi pitävän enemmän pehmoleluista, varsinkin Saivan pentuajan människa-niminen ihmishahmoinen vinkulelu on tällä hetkellä kovassa huudossa.
 
2. Saako koirasi nukkua sängyssä? Miksi tai miksi ei?
Yöni nukun yksin. Saiks ja Hips nukkuvat sängyssä vain päivisin (jos nukkuvat), kun päiväpeite on paikoillaan, tosin aamuisin jompikumpi tai molemmat yleensä hyppää allekirjoittaneen viereen hakemaan aamurapsutuksia. Tämä järjestely nyt vain toimii: kumpikin koira nukkuu mielellään lattialla/omilla pedeillään ja mie taas arvostan hiekatonta ja edes suhtkoht karvatonta sänkyä.



3. Koirasi ärsyttävin tapa?
En tiedä voiko sitä nyt tavaksi sanoa, mutta Saivan ärsyttävin piirre on riistaviettisyys, joka on viimeisen vuoden aikana pahentunut merkittävästi (ennen ei etsinyt aktiivisesti jälkiä, vaan lähti riistan perään vain näöltä). Hilpa on vielä keskenkasvuinen, joten sitä ei voi vielä "tuomita", mutta tällä hetkellä se on onneton lenkille lähtijä ("onko pakko laittaa valjaat jos ei taho, enkä oikeastaan välitä siitä pannastakaan") ja sillä jää haukkuminen/pöhinä helposti päälle.

4. Millainen on lempilenkkireittisi ja miksi?
Ihan mikä tahansa, missä voi pitää koiria vapaana, eli joku metsikkö, missä ei kulje liikaa väkeä. Tällä hetkellä en uskalla Saivaa päästää irti nykyisiin lähimetsiimme yllä mainitusta syystä, mutta se on työn alla. Ja miksikö? - koska pidän kulkemisesta ilman remmejä.

5. Onko sinulla ja koirallasi yhteistä tapaa, joka saa vieraat (koiralliset tai koirattomat) katsomaan teitä kieroon?
Epäilen, että ainakin osa katsoo kieroon sitä, että annan Saivan pussata naamaani. Toinen seikka voisi olla se, että olen opettanut molemmat koirat hyppäämään itseäni vasten käskystä.

6. Mitä harrastusta haluaisit koiran kanssa kokeilla, muttet syystä tai toisesta voi?
Saivan kanssa agilityä. Periaatteessa sen kanssa voisi lajia kokeilla, mutta toisaalta en halua, koska jos molemmat sytyttäisiin lajiin, niin en siinä kuitenkaan uskaltaisi Saikkosen kanssa kisata. Lajitoiveita on Hilpan varalle suunnitteilla, mutta niistä en osaa vielä sanoa että onko joku sellainen, mitä ei voida kokeilla.


7.  Mikä on paras palkka sinulle ja koirallesi?
Paras palkka? Minulle paras palkka on se, että harrastuksissa/koulutuksessa huomaan lampun syttyvän koiran päässä, kun se hoksaa jutun juonen. Ja tietenkin se, että sekä minulla että koiralla on kivaa. Saivalle paras palkka on yhdessä tekeminen ja ruoka, Hilpalle ruoka.
 
8. Mikä on sinun ärsyttävin tapasi koirasi läsnä ollessa?
Minua itseäni ärsyttävä tapa on se, että tietyissä asioissa minulla on liian lyhyt pinna. Esimerkiksi tyhjänpäiväinen räkyttäminen ja hihnassa vetäminen nostaa verenpaineen kyllä välittömästi korkeuksiin ja sitten äyskähdän liian helposti. Sitä en tiedä, mikä minussa ärsyttää muita ihmisiä.


9. Millainen motto sopii koiraasi?
Mun mielestä blogin otsakkeessakin esiintyvä "hilpeästi sata lasissa" pätee molempiin koiriin. Jos erikseen ajatellaan, niin Saivan motto on selkeästi "täysii tai ei ollenkaan". Hilpan mottoa en oo vielä ehtinyt miettiä, kun se on niin nuori, mutta ehkä jotain "mitään en ymmärrä, mutta hauskaa on silti" -tyylistä.

10. Epämiellyttävin asia, jonka koirasi on löytänyt?
Kaikenlaisia luita ja raatoja nuo on löytäneet, mutta ei ne ole epämiellyttäviä toisin kuin eri elukkalajien ulosteet, joissa mokomat ehtivät kierimään.


11. Unohtumattomin hetki koirasi kanssa?
Niitä on lukemattomia Saivan kanssa. Yhdessä kuljetut polut, ala- ja ylämäet, ja pienetkin saavutetut tavoitteet ovat unohtumattomia. Hetket, kun kuljetaan pimeässä metsässä ja koira johdattaa minut tutulle polulle, tai kun istun laiturilla ja koira ilmestyy paikalle ja painautuu viereeni ja laskee pään syliin. Mutta myös se, kun eläinlääkäri ilmoitti, että Saivan kroppa ei ole täysin terve. Hilpan kanssa unohtumattomia hetkiä ei ole oikein ehtinyt vielä tulemaan.


3 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Heippa! Kerrot että Saiva on riistaviettinen ja lähtee jäljelle ja sitä on siksi vaikea pitää irti.
Luulen että Wiima-typykällä on vähän sama meininki. Olen niin tuore koiraihminen etten oikein osaa tuota riistaviettisyyttä arvioida, mutta ainakin nenä tuntuu vievän Wiimaa aika paljon. Kesällä tuli mentyä enemmän koira vapaana kuin nyt syksymmällä, sillä kesämökin tienoilla oli turvallisempia metsiä kuin täällä kotiseuduilla. Wiima pysyy aika hyvin messissä, tosin ei ihan itsestään vaan sitä pitää vähän käskyttää pysymään lähistöllä, kunnes yhtäkkiä se voi saada jostain vainun ja sitten viuh, korvat lukossa ja typykkä tiessään. Lopuksi se aina tuli, mutta jotain sen piti välillä käydä tarkistamassa, peuran jälkiä, pupuja, muita koiria, en tiedä.
En yhtään tykkää tuosta ja kun yllä luin kommenttisi, että (kysymys 4) sulla on Saivan kanssa asia työn alla, niin mua kiinnostaisi tietää että miten itse asiassa olet tarttunut/aiot tarttua härkää sarvista?

wind-up toy kirjoitti...

Kuulostaa hyvin paljon samalta kuin Saivakin, eli että ei pysy oma-aloitteisesti lähellä vaan joutuu pitämään käskyn alla. Jos Saiva saisi päättää, niin se tekisi muutaman minuutin pituisia lenkkejä palaten sitten aina tarkistamaan, että emäntä edelleen matkassa ja katoaisi sitten uudelleen pöpelikköön. Taidan tarttua tähän asiaan ihan ajan kanssa ja tehdä siitä sitten postauksen. Toivottavasti jaksat odottaa. :) Mutta yksi vinkki: pitkä liina koiran perään ja paljon treeniä. Ja puutu jo toimintaan siinä vaiheessa, kun huomaat että koira tulee hajulle.

Terhi kirjoitti...

Heippa! Kiitos kommentista. Jään odottelemaan postausta :)
Ja liina - sellainen on suunnitelmissa.
Ja juuri tuollainen olisi Wiiman toive-lenkki myöskin, että huitelisi miten kuten ja kävisi välillä kurkistamassa että hengitänkö :)