Koirilla on omia koirakohtaisia tapojaan, jotka voivat olla välillä vähän hassujakin. Nämä tavat tekevät Saivasta juuri Saivan. Hupsun pikkumustan.
Saikkosen hassuihin tapoihin kuuluu hännän jahtaaminen silloin kun sillä on kakkishätä. Toki se ensin istuu ja tuijottaa vaativasti silmiin, mutta ei varmasti piippaa. Hetken tuijottamisen jälkeen (mikä jostain syystä ei öisin toimi..) se alkaa jahdata häntäänsä. Ei mitään tietoa, mistä ko. tapa on saanut alkunsa, mutta se on saanut vahvistusta, kun olen herännyt jahtaamisesta aiheutuvaan töminään ja koiruus on päässyt tarpeilleen.
Toisen tavan syntytapa taas on tarkkaan tiedossa. Saiva oksensi pentuna herkästi tyhjää mahaa aamuyön tunteina ennen kuin löydettiin sopiva ruokintarytmi. Heräsin aina kakomiseen ja syöksyin pitelemään reppanaa, ettei se oksenna pitkin poikin kämppää, eikä varsinkaan matoille. Tästä johtuen Saiks nykyäänkin tulee istua köhnöttämään viereeni, silloin kun sillä on paha olo. Paha olo ei ole hauskaa, mutta vieressä köhnöttäminen on erikoista.
Rapsutusten kerjääminen on oma taitolajinsa. Saiva on vähän "mehtäläinen", tyyppi joka ei syliin änkeä, mutta pari kertaa päivässä pitää saada rapsutusannos. Jos ihminen istuu vaikkapa sohvalla, niin se tulee oikein oikein liki, mutta ei katso ihmiseen. Jos ei käsi silloin herää silittämään, niin sitten Saikku pukkaa peballa vähän lisää. Toinen vaihtoehto on hypätä sohvalle viereen ja tarttua tassulla ihmisen käteen. Saivalla on monen lapinkoiran tapaan kätevät käpälät, joilla on hyvä tarrata. Kirjaansa syventyneen ihmisen huomion saaminen onnistuu, kun tassun paiskaisee kirjan päälle ja perään tulee vielä vaativa katse kulmien alta.
Monet lappalaiskoirat nauttivat kieriskelystä. Saiva on vienyt sen vielä astetta pidemmälle. Sen bravuuri on heittäytyminen vauhdista. Ensin reipasta laukkaa ja sitten tumps! Kyljelleen ja kierimään. Ja kieriä voi ihan missä vain, ihan milloin vain, ihan millä pinnalla vain, myös keskellä autoristeystä..
Saivan on pakko saada jotain suuhunsa silloin kun emäntä tulee kotiin tai joku tulee kylään. Tästä syystä eteisen lattialla on hyvä olla joku lelu, koska muuten kengät ovat vaarassa. Ei ole harvinaista, että yksi kenkä on hukassa, kun eräs pörrö on kantanut sen paikkaan X.
Millaisia hassuja tapoja lukijoiden koirilla on?
6 kommenttia:
Meillä yksi hassu tapa on että tuo karvapylly juttelee naukumalla. Muunmuassa aamuisin kun emännän (koiran)ruuan laitto on selkeästi liian hidasta, tulee palautteena jaloista "Nnnau!", ja kun siihen vastaa "Joojoo!" niin saa takaisin vieläkin kipakamman "NNNAU!". :D Ja tätä jatkettaisiin siis niin monta kertaa kun vain sille jaksaa sanoa takaisin.. Muulloinkin kun Väinö kaipaa seuraa/huomiota/potee tylsyyttä, kuuluu jostain kaino, huokaisun omainen "nnau..". :)
Olen myös huomannut että Väinö on kehittänyt fiksaation kengännauhoihin. Yhtenäkin aamuna oli KAIKKI emännän nauhalliset kengät haettu eteisen jemmoista ja joka ikisistä kengistä oltiin vedelty nauhat auki (ihan totaalisesti) ja syöty päät muhjuksi ettei niitä pysty enää pujottamaan takaisin. Kenkiin muuten tuo ei koske, nauhat on se juttu. Siinä oli sitten kiva yrittää äkkiä kiskoa mitään kenkiä jalkaan että pääsee pennun kanssa pihalle.. :)
Viimeisenä "omituisuutena" ehkä on se että tuo tykkää jemmata päätänsä piiloihin; mm. kotona sohvan alle (muu kroppa "ulkopuolella") ja sylissä sitten käsitaipeeseen. Ahtautuminen huonekalujen alle on myös kauhean kivaa, vaikka sitten onkin hirveä huuto kun ei mukamas osata tulla sieltä enää pois... ;)
Voi Saiva! Nämä "pilkettä silmäkulmassa" omaavat koirat on kyllä jotain ihan huippua. <3 :)
-Ei-jaksa-kirjautua-Niuniun-Elina-
esim sellanen että kun sanoo kuka tuli niin menee ovelle ja sitten kun sanoo mitä pihalla on niin pitää mennä kattoon ikkunasta pihalle ja kanssa toi tassujuttu ja kieriskely.
Kivaa kun on tullut kommentteja! :) Väinön fiksaatio kengännauhoihin ei kuulosta kovin mukavalta. :D Mutta naukuminen kuulostaa hauskalta, Saiva päästelee myös kaikenlaisia ääniä silloin kun on juttutuulella, mutta naukumista ei ainakaan vielä oo kuulunu. :)
Tuttua on myös tuo "Kuka tulee" ja koira ryntää ikkunaan katsomaan. :)
Onpa ihania tapoja Saivalla! Tuo viereen tulo pahaa oloa potiessa on jotenkin ihana, vaikka tosiaan ei siinä pahassa olossa mitään kivaa ole.
Meilläkin harrastetaan tuota kädestä kiinni ottamista. Se on ilmeisesti sitten yleistäkin lappalaisten keskuudessa? :D Jännä juttu, ennen en ole tuollaiseen törmännyt ollenkaan (tosin aikaisemmat koirakokemukseni ovatkin tosi pienet).
Juu toi vierelle tuleminen on ehkä kaikista suloisin tapa. Saiva on silloin sen näköinen, että hei, voisitko auttaa, minulla on paha olo. Raasu.
Lappalaisilla kädestä kiinniottaminen on ilmeisesti aika yleistä, mutta muissa roduissa en oo törmänny. Saattaa nekin heilauttaa tassulla käteen, mutta eivät ota samalla tavalla kiinni. :D
Lähetä kommentti