Talking to me?! |
Joutsenia katsellessa havahduin äkkiä siihen, että sorsien ja telkän luona touhotti jotain pienempääkin. Koskikara! Harmittavan kaukana tosin.
Kuvailin virran taiteilemia jääkuvioita.
Saivalla taas oli jumppatuokio (tässä vaiheessa jo flexissä, ettei innostu menemään liian lähelle sulaa).
Edettyämme kosken vartta vähän matkaa jäin kuvailemaan virtaa, kunnes huomasin että Saiva istua napottaa vieressäni ja steppailee etutassuillaan. Akan oma lintubongari oli huomannut lähemmäs lehahtaneen koskikaran ja hienosti malttoi olla hiljaa paikallaan, vaikka selvästi olisi tehnyt mieli päästää iloinen haukahdus.
Hetken poseerasi ja sitten lensi vastarannalle |
Niin ja vuoden eka reissu on tiedossa! Kuun viimeisenä viikonloppuna lähdetään Emman ja Vannin kanssa Kuopioon jalostuspäiville. Vanni menee kehään asti, mutta Saiva vain turisteloi ja luovuttaa verta geenitutkimukseen (HOX! Vähällä vaivalla voitte auttaa tärkeissä tutkimuksissa, joista on apua ihmistenkin sairauksien hoidossa).
Ennen Kuopiota käydään yöpymässä yksi yö Kajaanissa Mysslan ja Klepan luona, ja myös Kuopiosta palatessa viivytään päivä tai pari Kajaanissa.
Kivaa!
P.s. Pilvi ei arvosta lapinkoiran lailla -15 asteen pakkasta.
3 kommenttia:
Saivalla on upea tuuhea talviturkki :)
Täällä päin ei vielä voi haaveilla jäällä kävelemisestä, meressä alkaa kyllä olla laaja jääkansi, mutta en vielä luottaisi niin että lähtisin kävelemään sille. Mukavia kuvia ja hauva on selvästi nauttinut retkestänne - koskikara oli muuten uusi tuttavuus minulle :)
Mie oon vähän arka jäälle menon suhteen, mutta siinä vaiheessa viimeistään uskaltaa, kun näkee että muutkin ihmiset on kulkeneet koirineen. :) Toki järvikin jäätyy erilailla kuin meri.
Lähetä kommentti