Uusi jäsen laumaan

Ei, valitettavasti en vielä ole hankkinut Saivalle lapinkoirakaveria, mutta sain hieman lääkettä pentukuumeeseen. Äitini on miettinyt toisen chihuahuan ottamista Pepin poismenosta saakka ja eilen illalla (melkein tasan kaksi vuotta Pepin kuolemasta) tänne porukoitten luo sitten saapuikin 3kk ikäinen pitkäkarvainen narttupentu.

Eilen illalla räppäisin kuvan ja sen on näköinenkin, josko tänään sitten vähän parempia otoksia pienestä. Onhan se rääpäle ja itse henk.koht. pidän vähän suuremmista koirista, mutta onhan se lapinkoiran värinen!

Rääpäle sai nimekseen Minni. Tuon väristä chihuahuaa sanotaan tricoloriksi ja Minnillä on lisäksi vähän brindleraitoja tassuissaan. Pentusella on vasen alakulmahammas hieman ahtaasti. Toivotaan, että kehityksen ja hampaiden vaihtumisen myötä tilanne korjaantuu. Tähän kiinnitetään siis erityistä huomiota siinä vaiheessa, kun pysyvät hampaat puhkeavat ja tarvittaessa "jumpataan" kulmahammasta ulospäin tai kiikutetaan eläinlääkäriin.

Ja millainen Minni on. Se on aika tuumiva kaveri. Se mieluiten katselee vähän kauempaa tilannetta ennen kuin tulee lähemmäs. Myös meitä ihmisiä. Mikäli pelottaa liikaa, niin se juoksee sängyn/sohvan alle ja kurkistaa sitten sieltä, että mitä tapahtuu. Uskoisin, että se tuosta rohkaistuu, ainakin se on sen oloinen. Tämän luonteinen koira on kuitenkin parempi vaihtoehto Pilven kaveriksi, sillä Pilvi on melkoinen öykkäri, eikä varmasti arvostaisi nenille hyppivää ja haastavaa koiraa.

Nita ei ole vielä nokikkain Minniä tavannut, mutta Saiva ja Pilvi ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Jos Minni olisi asteen verran reippaampi, niin chihukaksikko vetäisi todennäköisesti rallia jo tässä vaiheessa. Ensin Pilvenkin tosin piti miettiä miten pentuun tulisi suhtautua, jännitys purkautui tärinänä. Mutta sitten se vissiin tuumasi, että olkoot kaveri ennemmin kuin uhka, ja sen jälkeen on heiluttanut Minnille häntää ja kutsunut leikkiin. Minni vielä korostetusti on "pieni ja viaton - älä syö minua" Pilven seurassa, mutta heiluttaa vimmatusti häntää ja tepastelee ja näkee, että tekisi mieli jo leikkiä, mutta jokin vielä jarruttaa.

Saivasta olen ylpeä. Se ei ole ennen noin pientä koiraotusta nähnyt, mutta nyt Mustasurma näytti meikäläiselle, että se osaa käyttäytyä äärimmäisen rauhallisesti. Sen eleitä on mukava seurata, kun ne ovat niin selkeät ja rauhoittavat jopa ihmisen silmiin. Minni onkin jo kulkenut Saivan perässä ja uskaltaa olla sen lähellä ja heiluttaa häntää. Saiva käy välillä haistelemassa pentua, mutta lähinnä se makoilee jossain ja seuraa tilannetta. Ja nuolaisee pentua, mikäli se tulee Saivaa haistelemaan.