Jalostuspäivät 2013

Viikonloppureissuumme kuului sunnuntainen Jalostuspäivien näyttely Kuopiossa. Saiva ei ottanut osaa missikisoihin, kunhan käytiin pällistelemässä, oltiin kavereina Vannille ja aiheutettiin yleistä hämminkiä (no ei oikeesti).

Vanni kävi pyörähtämässä pentuluokassa, sijoitusta ei tällä kertaa tullut, mutta oikein koirannäköisen arvostelun sai. Hieno Vanni!

 Tytöt kävivät vuodattamassa verta koirien geenitutkimusta varten ja reippaita likkoja olivatkin. Saikkuli oli suorastaan helpottunut, kun siltä otettiin vain verta eikä takapäähän kajottu. Saiva ei sen jälkeen ole tykännyt polvien kopeloinnista, kun yksi ell naksautti toista koipea niin, että piti oikein vingahtaa. Itse verinäytteen ottaminen oli varsin helppo nakki siis, vaikkei koskaan aiemmin ole verta otettu.

Reippaat "potilaat"

Kuten kuvista näkyy, Vanni on kasvanut vallan mahdottomasti ja se onkin jo Saivaa korkeampi. Vanskin kaunis Sipi-äiskä oli myös näytelmöimässä, joten nappasin pari kuvaa äidistä ja tyttärestä. Sanoisin, että kyllä tunnistaa sukulaisiksi.

Kehässä oli myös Saivan puolisisko, Peikkovuoren Vanilla. Tytöillä on sama isä ja junnuina ne olikin aivan samasta puusta veistettyjä! Sittemmin Assi on kehittynyt eri suuntaan kuin Saiva ja nyt yhteistä onkin lähinnä vain väritys, eikä sekään ihan.

Niin ja osasikos se minun pieni maalaisjunttini käyttäytyä. Pelkäsin pahinta, mutta pöhisteltyään parkkipaikalla norjanharmaille rauhoittui hienosti. Kevythäkissä oli hiljaa sekä yksin että Vannin kanssa. Välillä käytiin jaloittelemassa ja seisomassa kehän laidalla, jolloin hauskinta oli painia Vannin kanssa ja tiirailla komeita lapinkoirapoikia..

Note to self! Älä enää KOSKAAN sido koiraa kiinni pylvääseen/tolppaan/puuhun julkisella paikalla ennen kuin olet opettanut sen olemaan hiljaa. Nimittäin kuvatessani Sipiä ja Vannia näytti Saivan meno tältä: