Suomenlapinkoiran rotumääritelmä

Seuraava teksti on julkaistu Lapinkoira-lehdessä vuonna 1991 ja 1998. Tekstin on kirjoittanut nimimerkki "Niki". (Kuvat on ottanut allekirjoittanut.)

Yleisvaikutelma:
Ei liian iso eikä liian pieni; mahtuu hyvin nukkumaan omistajansa kanssa samaan sänkyyn. Kokoisekseen kuitenkin suhteellisen iso. Runsaasti - kurakelillä liikaakin - karvaa omaava, jokseenkin pystykorvainen. Ihan kuin dreeveri - sisäpuolelta - ulkokuori ei sinnepäinkään.

Luonnehdinta:
Luonteeltaan niin älykäs, että osaa tekeytyä tyhmäksi. Rauhallinen - nukkuessaan, ellei näe unta. Oppimishaluinen, jos kouluttajalla on taskut täynnä mustinmurkinaa. Varsin uskollinen - osoittaa sen esim. noutoharjoituksen aikana liimautumalla kouluttajan vasempaan sääreen. Ystävällinen: ei pure jokaista vastaantulijaa. Säänkestävä - säällä kuin säällä löytää usein nukkumasta sängyssä pää tyynyllä. Kuitenkin vaatii vähintään 10 km lenkille vielä, kun elohopea on jo kadonnut lämpömittarista ja hengitys jäätyy jo ulos katsoessa. Riistavaisto heikosti kehittynyt - onneksi. Synnynnäinen paimennustaipumus - rohkeimmat yksilöt ajavat karjaa takaa päin, muut "edestä"; jalkoja on mahan alla enemmän kuin neljä, kun takana tömistää toistakymmentä sarvipäätä.


Pää:
Väristä riippuen muistuttaa joko mustakarhua, supikoiraa, mäyrää - tai lapinkoiraa. Kuono-osa jotain bokserin ja borzoin väliltä. Toivottavaa on, että kallon sisällä on jonkinlaista "toimintaa".

Korvat:
Sisäpuolen karvaisuudesta huolimatta toimivat. Harvoin ruusuke-, tulppaani- tai lepakkomalliset. Useilla synnynnäisesti valikoiva kuulo.


Silmät:
Näkevät ja näkyvät.


Kaula:
Runsaan karvan vuoksi vaikea kommentoida. Usein sellainen, että panta pysyy paikallaan.

Raajat:
Vähemmän karvaa kuin muualla ruumiissa kuonoa lukuunottamatta. Liikkumista varten neljä kappaletta: kaksi etu- ja kaksi takaosassa.


Runko:
Karvan alla pään ja hännän välissä olisi hyvä olla jotakin. Usein onkin sopivasta peittämään tv-ruudun.


Häntä:
Heiluva. Karvan pituus jopa toista vaaksaa. Suora tai rullattu (siis itse häntä, ei karva).


Karvapeite:
Näkyvin osa. Irtoaa säkkikaupalla kaksi kertaa vuodessa - onneksi ei kaikki kerralla. Ei trimmata.

Väri:
On varaa valita: kaikkea löytyy - yksivärisestä jopa kymmensävyiseen samassa koirassa. Kieli aina vaaleanpunainen.

Koko:
Ks. kohta yleisvaikutelma. Puoli metriä korkeutta tavallisin.