tiistai 25. lokakuuta 2011

Kaheksan satunnaista asiata

Karvahelvetin väki paiskasi A Blog with Substance-tunnustushaasteella. Kiitämme kauniisti ja niiaamme Karvahelvettilän sakemanni Caroa hihnanjatkeineen sekä Caron kisukavereita tästä tunnustuksesta. Myö ollaan tosi otettuja, ihan oikiasti!
Ja tottahan toki näissä tunnustuksissa on aina omat sääntönsä, jotka ovat tässä tapauksessa seuraavanlaiset:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja ne kahdeksan blogia voisivat olla vaikkapa seuraavat:
Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks salmiakkipastilli
karvamaailma
Röllin sydän
Taika-koiran seikkailut
Jekkula
Musto ja Salli
Lumes - what a mess
Hepuleita

Vähän nyt huijaan, enkä kerro kahdeksaa satunnaista asiaa itsestäni, vaan blogin teeman mukaisesti Saikkulista.

1. Saivasta on kehkeytynyt järkyttävä kyylä rivitaloon muuttamisen jälkeen. Se istuu päivittäin tuntitolkulla makuuhuoneen ikkunan ääressä pihalle tuijottaen.

2. Oravat on meillä to-del-la jees juttu. Koiran elekieli antaa ymmärtää, että tyyppi tahtoisi vain leikkiä oravien kanssa, eikä suinkaan syödä niitä. Saiva ei ole koskaan saanut oravaa kiinni, joten jäänee mysteeriksi kumpi vaihtoehto olisi lähempänä totuutta.

3. Allekirjoittanut on henkeen ja vereen koiraihminen. Herra puolestaan vasta opettelee koiraihmiseksi, mutta edistyminen on ollut huikeaa näiden parin vuoden aikana.

4. Harrastamme edelleen Saivan kanssa painileikkejä, joissa hampaiden käyttäminen on sallittua. Pelisäännöt ovat koiruudellekin selvät, eli kipeästi ei saa käydä.

5. Saivan lempilelu on pallo. Tennispallo, jalkapallo, pehmopallo - you name it.

6. Hihnalenkeillä Saiva saattaa kaatua vauhdista kyljelleen - suorilta jaloilta. Ja se siis on koiran itsensä mielestä tosi hauska juttu, varsinkin jos tyypillä on valjaat päällä eikä emäntä/herra huomaa koiran kellahtamista vaan jatkaa matkaa (sen hetken, kunnes ääni päässä sanoo, että nyt on jotain vialla) ja koira hilautuu selällään perässä nurmikolla.

7. Aamurutiineihimme kuuluu koiran hyppääminen sänkyyn ja ihmisten korvien, leuan ja poskien nuoleminen. Hyvää huomenta à la Saiva.

8. Saiva tykkää nukkua "äärimmäisissä" asennoissa. Eli ei ainakaan normaalisti, vaan mitä enemmän kroppa on mutkalla niin sitä parempi.

6 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Kiitämme kovastipaljon... ja kylläpä täällä hekotettiin tuolle kuutoskohdalle ;D Saiva on ilmiselvästi aika vekkuli tyyppi.

leila kirjoitti...

Kiitoksia, vastaillaan omasta puolestamme, kunhan ehditään. :)

tt kirjoitti...

ois hauska joskus nähdä toi kohta 6. :D

Emma kirjoitti...

Musto ja Sallikin kiittää. :) En tiedä, olenko tullut koskaan maininneeksi että Humu, se Saivan todennäköinen sukulainen, harrasti juuri tuota samaa kuin kohdassa 6. :D Joskus sen kanssa lenkkeilin ja ihmettelin että mikä ihme sätkiminen siellä flexin päässä käy. Ilmeisen perinnöllistä siis. :)

Hanna kirjoitti...

Kiitos tästä :) Kiirusta vain pitää, niin taitaa vastailu jäädä :P

Pau kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus - Taikalta haukahdus! Hän on sanaut kurren kiinni koirapuistossa ja siitähän ei paljon jäljelle jäänyt, ei ainakaan henkeä. Otus taisi olla punkkihuuruissa, kun jäi aloilleen koiraa odottamaan...

Meillä jää pokaali-ansiomerkin kierrätys kiireiden vuoksi, mutta otettuja ollaan kaikista huomioista:)