Se ois nyt sitten lokakuu

Vuosi lähenee loppuaan. Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja sehän tarkoittaa pienen mustan lapinkoiran heräämistä "kesähorroksesta". Pieni musta lapinkoira on talven lapsi, se rakastaa lunta ja pakkasta. Raikkaat syysaamut ja pimeät illat ovat lupaus tulevasta. Kun ihmiset masentuvat syksyisin ja luonto hiljenee, niin pieni musta lapinkoira porhaltaa täysillä eteenpäin hyppien ja loikkien, elämästä nauttien. Pieni musta lapinkoira on mustasta väristään huolimatta syyspäivien piriste, auringonsäde.

Mutta mitäs meille näin lokakuun alkuun kuuluukaan. Juoksuja odotellaan, Saiva on välistä hajujen maailmaan täysillä uppoutuva laama ja välistä sillä on virtaa enemmän kuin laki sallii - tosin myös viilenneet ilmat voivat tähän asiaan vaikuttaa, kuten myös se, että viime viikkoina on koirakaverit olleet vähissä. Käytöksen (ja laskelmieni) perusteella juoksujen pitäisi alkaa hyvinkin pian, mutta mistäs näistä koskaan tietää. Jokuhan saattaa tässä kohtaa miettiä, että miksi en leikkauta koiraa, kun sillä ei kuitenkaan pentuja tehdä. Saikkosen juoksuaika on aika helppo, ei vaan yksinkertaisesti treffata leikkaamattomia uroskoiria. Valeraskaudetkin on iisit, näkyvät lähinnä pienenä masentuneisuutena, joten niistä ei ole vaivaa. Lisäksi steriloitu koira lihoo helposti, eikä ylipaino tee hyvää nivelille. Saiva steriloidaan ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta vielä tässä vaiheessa siihen ei lähdetä.

Ollaan opeteltu Saivan kanssa uutta temppua. En ole kyllä hoksannut kirjoittaa useammasta edellisestä tempustakaan.. Mutta kuitenkin, työn alla on tällä hetkellä liike, jossa koira laittaisi molemmat etutassunsa laatikon päälle ja siirtäisi sitten takajalkojaan laatikon ympäri. Tässä linkki YouTubeen ruotsinlapinkoira Sanin koiratanssitreenipätkään, jossa ko. temppu näkyy kohdassa 0.18. Olemme toistaiseksi vasta siinä vaiheessa, että Saiva nostaisi koipensa laatikon päälle. S on hoksannut, että vaadin siltä tassun liikettä, mutta tassu tuppaa suhahtamaan minua kohti, eikä laatikon päälle. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Ruotsinlapinkoira Sanin videolla näkyy myös jalkojen välistä pujottelu, jota ollaan myös reenailtu. Tosin emäntä keskittyy niin täysillä koiran tekemiseen, että tuppaa unohtamaan omat jalkansa, joten laatikkoharjoittelun ajaksi laitoimme tämän tempun opettelun tauolle. Saiva osaa myös hypätä minun jalkani yli (Hyppää), kulkea jalkojeni välistä (Hop) ja hypätä minua vasten ja kävelläkin siinä asennossa vähän aikaa (Vasten). Saattaapa olla, että muitakin temppuja on, mutta en nyt tähän hätään muista mistä on ollut blogissa puhetta ja mistä ei.