Haastetunnustus-postauksessa kerroin, että Saivasta on tullut mahdoton naapureiden kyttääjä nyt kun asumme rivitalossa. Aikaisemmasta kämpästä (kerrostalossa) ei koiraraasu nähnyt ikkunoista kuin palan taivasta, joten Saikkonen on ottanut ilon irti kyyläämisestä nyt, kun siihen on mahdollisuus.
Tiivis kyttääminen on rankkaa hommaa, joten välillä on pakko levähtää.
3 kommenttia:
Olittekin jo ehtineet saada ja vastata samaiseen tunnustukseen, jonka minäkin nyt haluaisin ojentaa, mutta en anna sen estää itseäni kiittämästä hienosta blogista! :)
http://tuhinaajatouhotusta.blogspot.com/2011/10/kahdeksan-satunnaista-asiaa_29.html
Voi että, meilläkin on kyttääjä ikkunalla. Harvoin onneksi haukkuu ulkonaolijoita, koska niitä näinkin isossa kompleksissa on tarjolla jatkuvasti.
Kiitos, Jenni-täti, tosi paljon! Kiva kuulla, että blogi on ollut lukemisen arvoinen. :)
Nina, onneksi meilläkään ei haukuta. Välillä saatetaan vähän murista, mutta haukuta ei.
Lähetä kommentti