Opetellaan ohittamista

Mukava törmätä välillä mukaviinkin ihmisiin lenkillä. Vastaan tuli tänään vanhempi rouvashenkilö, jolla oli samanmoinen tyhjän haukkuja kuin tämä meidän likka, rodusta en ottanut tolkkua. Kysyi siinä sitten, että olisiko meillä hetki aikaa treenata tuota ohitusta, kun hän yrittää isomman koiran kanssa sitä treenailla. Toisessa hihnassa rouvalla kulki harmaahapsinen schipperke, joka osasi käyttäytyä.

Tokihan meiltä aikaa löytyi ja siinä sitten kuljeskeltiin tovi eestaas. Aina kun kuului haukku, niin ei kun ympäri ja uusi yritys. Vaati sen pari kolme kertaa niin Saiva meni ohi haukkumatta, vaikkakin hieman meinasi karata "vuh". Rouvallakin meni koiransa kanssa ihan hyvin, mutta veti huomattavasti enemmän kuin Saiva (itsekehu sallittakoon). Hetki siinä sitten rupateltiin pienen matkan päästä ja harjoiteltiin kontaktia ja jatkettiin matkaa.

Oli kyllä mukava sessio! Seuraavan koiran ohitus sujui myös hyvin. Meillähän taktiikka on: namia naamaan ja jos mahdollista niin annetaan toisen koirakon ohittaa. Jos toinen koirakko harrastaa tätä samaa kuin me (perse maahan ja odotellaan) tai etenee etanavauhtia, niin sitten namia naamaan niin pitkään kunnes ollaan niin lähellä ettei Saiva enää nameja hyväksy. Tässä vaiheessa likka pienesti vetäen menee ohi ja ryntää haistelemaan jälkiä. Jos pyydän ottamaan katsekontaktia, niin homma ei onnistu. Kunhan homma alkaa näin sujua, niin sitten alan vaatimaan enemmän, mutta tällä hetkellä kiinnostus meikäläiseen ei riitä riistämään huomiota toisesta koirasta, vaan ennemminkin laukaisee hösläämisen, kun ei saa koko aikaa tarkastella toisen liikkeitä.