Uusi vuosi vaihtui varsin rennosti. Saiva ei edelleenkään korvaansa lotkauttanut raketeille ja Hilpakin, joka ensimmäistä kertaa raketteja kuuli ja näki, vain kuulosteli paria ensimmäistä pamausta, mutta sen jälkeen oli kuin ei mitään. Lenkillä käytiin ennen kuutta, jolloin ei vielä paukkunut ja seuraavan kerran sitten puoli yhden aikaan yöllä, jolloin raketit pamahtelivat kovastikin kerrostalojen välissä. Hyvin meni siis, toivottavasti Piippa on jatkossakin yhtä lunkisti.
Saiva alkaa parantua kivasti. Haava näyttää hyvältä ja tänään oli jo ulkona pirtsakampi, tähän mennessä se siis on ollut varsin perässä vedettävä löntystelijä, vaikka toki ollaan käyty vain pissatuslenkkejä. Hieman jännitin, että vetääkö sillä vatsan ummelle, kun meni melkein se kaksi vuorokautta ennen kuin tuli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kakkis. Tulihan se kuitenkin lopulta.
Ensimmäisen yön jälkeen en ole sillä tötteröä päässä pitänyt, sillä Saiks läähätti ja kuolasi aamuyöhön asti raskaasti ja nukkui sittenkin vain muutaman tunnin ennen kuin aloitti uudestaan läähättämisen. Ei huvittanut valvoa toista 21 tunnin putkea, joten tuunasin Saivalle toisen paidan, joka ulkoilupaidasta poiketen peittää peräpään paremmin ja estää varmasti nuolemisen.
Ulkoilupaidan tein siis niin, että leikkasin paidan selkäpuolelta pari kaistaletta ja ompelin ne helmaan renksuiksi, joista voi pujottaa takajalat läpi, että paita pysyy paikallaan. Paidan helma suojaa haavaa ulkoillessa kuralta, mutta mahdollistaa tarpeiden teon.
 |
| Katu-uskottava Amorphiksen ulkoilupaita |
Sisäpaidan laitan koiralle nurinpäin päälle, eli takajalat hihoista ja häntä päänsuusta. Kaventelin tätä paitaa reilummin, ettei jäisi turhia rakoja, joista kieli voisi lipsahtaa masun puolelle. Helmaan ompelin kujan ja pujotin siitä narun, että saan kirrattua helman kainaloiden taakse. Tämä viritelmä pysyy melko hyvin paikallaan, mutta lisäksi laitoin vielä juoksupöksyt päälle varmuuden vuoksi, kun näytti että paita yksinään näytti toisinaan hieman valahtavan. Parastahan olisi ollut tehdä haalari, mutta siihen ei taidot riittäneet, mutta näillä näytetään pärjäävän.
 |
| Sisäpaidan sovittelua |
Hilpa on antanut Saivan olla suhtkoht rauhassa. Tänä aamuna ensimmäistä
kertaa yritti laittaa leikiksi ja hyppi Saivan niskaan, mutta uskoi
kieltoa ja purin suurimmat leikki-innot sitten itse Hiipan kanssa.
Koirapuistossa oisin käyttänyt penikan eilen illalla juoksemassa, mutta
mokoma vain nuuskutteli ja pöhähteli pimeässä kaikelle mikä vähänkin
liikahti, eikä muuten kiva vinkupallo kiinnostanut paria juoksupyrähdystä enempää.
 |
| Hilpakin halusi askarrella: neulatyynystä tuli entinen |
5 kommenttia:
Hienoa, että Saivalla parantuminen sujuu hyvin! Jos haalaria tarvitsee, niin kaksi t-paitaa yhteen? Mitä tuossa Hilpan rikkomassa neulatyynyssä oli täytteenä, hiekkaa, puruja, siemeniä vai mitä? Ja onni, ettei siinä ollut neuloja, vai oliko, mutta eivät osuneet?
Voi toista, neiti on vähän maansa myyneen näköinen. Etenkin kakkoskuva on ihan liikuttava :)
Mutta kivaa, että paraneminen on edennyt mukavasti ja että pääsi eroon siitä kauheasta putkilohökötyksestä :)
Saiva ei tosiaankaan arvosta minkään sortin pukineita, mutta mieluummin paita päällä kuin tötterö päässä. ;) Mullakin tuli mieleen tuo, että kaksi paitaa yhteen, mutta meni jo. :) Työpäivien mittaisiksi ajoiksi en uskaltaisi tuon yhden paidan varaan luottaa, mutta sitä ei tarvitse murehtia kun olen kotona.
Hilpan rikkomassa neulatyynyssä ei ollut neuloja: se on mulla lojunut ylimääräisenä samassa laatikossa kuin lankarullat. Käytössä oleva neulatyyny on kyllä toki koirien ulottumattomissa aina. :) Täytteenä oli purua.
Tosi ihana blogi sulla.
Voisitko käydä kurkkaamassa blogini se kaipaa lukijoita.
http://shetlanninlammaskoirasanni.blogspot.fi/
Kiitos jos viitsit käydä edes katsomassa.
Kiitos kommentista Ida, miepä käyn kurkkaamassa mimmoinen karvaturri linkin takaa löytyy. :)
Lähetä kommentti