Kuva on räpätty kännykällä joku tovi kyytabletin antamisen jälkeen eli turvotus on vähän ehtinyt laskea. Ennen kyytabun antamista kävin mielessäni läpi päivän tapahtumat ja pystyin sulkemaan kyyn puremisen pois vaihtoehdoista. Ampiaisen tai muun ötökän pisto vaikutti suhteellisen todennäköiseltä, koska oltiin kotimatkalla pysähdytty tapaamaan Toukoa ja hengailtiin ulkosallakin oikein lämpimässä auringonpaisteessa (kuitenkin kokoajan hihnassa). Kello oli jo paljon, kun turvotuksen huomasin, ja meillä päin on tunnetusti törkykallis ja kyseenalaisen maineen omaava päivystys, joten tabu kitusiin ja pyyhkeen sisään taiteltu lumipussi poskea vasten ja odottelemaan. Hengitystiet eivät olleet missään vaiheessa vaarassa turvota. Pahin turvotus oli vasemman silmän seudulla, joka turposi umpeen, mutta myös kuono ja toisenkin silmän seutu turposi.
Valvoskelin pitkin yötä ja seurasin turvotuksen laskemista ja koiran vointia. Onni on suvaitsevainen työpaikka, joten pystyin ottamaan koirat töihin mukaan tänä aamuna, jotta sain seurattua Hilpaa. Ja onneksi otinkin, sillä Hilpa oli todella nuutunut ja sitten se oksensikin rajusti. Turvotus oli laskenut, mutta soitin silti tässä vaiheessa eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo tunnin päähän.
Käyttäessäni Hilpan aseman pihalla pissalla se hinkkasi naamaansa pitkin hankea, eli kutinaa sillä edelleen oli. Myös toimenpidehuoneessa se kertaalleen hinkkasi silmäkulmaansa etutassulla. Muuta vikaa siitä ei löytynyt. Limakalvot terveet, ei lämpöä, keuhkot normaalit, eikä suussa ja silmissä näkynyt mitään outoa tai ylimääräistä. Verikokeita ei vielä tähän palaan otettu. Hilpa sai selkeän kutinan takia kortisonipiikin ja myös oksennuksen estolääkkeen. Nyt se nukkuu levollisena säkkituolissa. Jos oireet jatkuvat huomenna, niin soittamalla saan kortisonireseptin, jolla pärjätään viikonlopun yli ja tutkitaan lisää ensi viikolla. Toivottavasti tämä nyt kuitenkin olisi vain ötökän pisto ja huomenna oltaisiin jo normaalien kirjoissa. Käynti maksoi rapiat 70 e, jossa tosin mukana myös resepti Bravectoa varten.
3 kommenttia:
Voi Hilpaa!
Eli jäi siis epäselväksi, mikä tyttöstä oli purrut tai pistänyt?
Käärmeet on pelottavia ja maa-ampiaiset. Itseni kannalta en ninkään pelkää ja mainitut tyypit kuuluvat toki luontoon, mutta koiran puolesta vähän pelottavia, ne kun hölmöyksissään tunkevat kuononsa joka paikkaan. Juuri tätä samaa asiaa jännäsin eilisellä metsälenkillä, kun kuljimme osin kivikkoisessa maastossa, ettei vaan olisi kyyt nousseet lämmittelemään juuri sinne missä me kuljimme.
Mutta emme sitten nähneet ensimmäistäkään.
Hienoa, että turvotus alkaa laskea ja olo tuntua paremmalta. Hyvä, ettei ollut mitään elimellisiä löydöksiä lääkärissä. Toivottavasti tuo kortisonipiikki auttoi niin, ettei oireilu enää uusiinnu.
Meilläkin oli Bravecto käytössä viime kesänä. Se toimi niin hyvin, että sillä mennään jatkossakin. Pari viikkoa sitten otettiin taas kesäkauden eka pilleri, joten punkkihommista saapi nyt sitten sentään olla huoleti :) Vielä kun olisi Bravectoa meille ihmisillekin, niin avot :)
Olipa kyllä kurjannäköinen nassu. :(
Auts, auts. Hilpalle pikaista paranemista! Pihkallahan on kahdesti ollut samanlainen reaktio, ilman oksenteluja kylläkin. Eka kerta on vähän edelleen mysteeri, kun se tapahtui talvella ja toisella kerralla oli ne mäkäräiset.
Jollain koirilla saattaa myös samanlaista turvotusta aiheuttaa kuulema shampoo, jos se on jäänyt kunnolla huuhtelematta tai sitten jotkut punkinestolääkket. Mutta otappa näistä sitten selvää... Tsemppiä!
Lähetä kommentti