8.8. eli heti loman alkajaisiksi kipaistiin Sannan ja hunnilauman kanssa Leppävirralle retkeilyn merkeissä. Kohteeksi valikoitui jo kauan haaveissa siintänyt Orinoron rotko. Matkaan lähdettiin klo 9.30 ja kotona olin vähän ennen klo 16, joten ihan mukava rupeama tuolla menikin. Ajomatkaa kertyi yhteensä vajaa kaksi tuntia, kävelty matka oli 6-7 km pintaan, mikä kertonee siitä, että kuvia räpsittiin tiheään ja nuotiollakin istuksittiin hyvä tovi. Kerrassaan mukava reissu!
Reitti lähtee Mustinkylän koulun pihasta, joka on lähtöpisteenä vähintäänkin epäilyttävä. Nytkin pihapiirissä kuljeskeli tyyppi alushoususillaan ja yhdestä ikkunasta killitti vanhemman pariskunnan naamataulut. Opasteet olivat yhden rakennuksen nurkalla ja siitä lähti myös polku, jonne suuntasimmekin pikapikaa katseiden alta.
Maasto oli kokonaisuudessaan hyvin vaihtelevaa, oli koivulehtoa, kuusilehtoa, hakkuuaukeaa, metsää kuivempaa, märempää, suota, kalliota. Alku- ja loppumatka käveltiin viljapeltojen läpi kulkevalla pikkutiellä. Välillä reitti oli kesän sateiden takia melkoista lillinkiä, kumpparit olisi ollut paikallaan. Olipa matkan varrella myös ränsistynyt autiotupa sivurakennuksineen. Harmi, kun pihapiiriä ei tohtinut käydä ihmettelemässä sen lähempää, kun ympärillä oli peltoa, eikä sen läpi näkynyt tietä tahi polkua.
 |
| Autiota pihapiiriä |
Katselimme aika varhaisessa vaiheessa takaamme nousevia uhkaavia pilviä, eikä mennyt kauaakaan, kun alkoi kuulua kumahtelua. Pääsimme rotkon reunalle alkoi tipahdella ensimmäisiä pisaroita ja laskeutuassamme alemmas alkoi sataa reippaanlaisesti. Rotkon pohjalla sade laantui ja lopulta lakkasi kokonaan. Ukkonen jymähteli vielä aikansa, mutta kaikkosi sitten sekin. Selvisimme siis pienellä kastumiselle ja loppu ajan olikin poutaa!
 |
| Vanhaa kiviaitaa oli säilynyt pitkät pätkät |
Rotko oli hieno. Legendan mukaan Jumalalla oli loppunut maa-aines kesken luomistyön ja hän oli sitten joutunut venyttämään maata saadakseen sen riittämään, ja tämän takia syntyi Orinoron rotko. Tarina kertoo, että rotko on saanut nimensä sinne tippuneiden lukuisten orien takia. Jälkimmäinen ei sinänsä ihmetytä, sillä rotko ilmestyy yhtäkkiä eteen ja on todella jyrkkäseinäinen. Rotkon pohjalla kulkemista avitti pitkospuut, ilman niitä olisikin saanu kahlata epämääräisessä muhjussa.
 |
| Taukopainia |
Rotkon jälkeen saavuimme pienen lammen rannalle, jossa oli tulistelupaikka ja huussi. Paikalta oli juuri sopivasti tekemässä lähtöä lapsiperhe, joten pääsimme heidän valmiille tulilleen. Evääksi makkaraa, ruissipsejä, pähkinöitä ja itse leivottuja suklaahippukeksejä, koirille pienet puruluut. Kyllä kelpasi! Seuraava porukka saapui paikalle, kun olimme kutakuinkin valmiit, joten ei haitannut.
 |
| Metsämörriäinen |
 |
| Oippa ottaa rennosti |
Heti nuotiopaikalta lähdettyämme polulla oli kymmenittäin pikkuruisia sammakoita! Onneksi huomattiin kuhina, joten toivon mukaan hirveän moni ei jäänyt jalkoihin. Koiratkaan eivät onneksi niistä piitanneet. Niiden lisäksi loppumatkasta näkyi perhosten lisäksi hirveästi sisiliskoja! Enpä muistakaan milloin viimeksi olisin päässyt kuvaamaan, ne kun yleensä ehtivät kiiruhtaa alta pois heti, kun etunenässä kulkevat koirat ne saavuttavat. Ihania otuksia, ja kuten kuvasaldosta voi päätellä, meillä oli oikein onnistunut luontoretki.
 |
| Puolukat alkaa hiljalleen punoittaa |
 |
| Korsi pilasi hyvän perhoskuvan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti