Kesäkuun hakutreenit

2.6.
Hilpan treenit meni tosi kivasti! Otettiin ekaksi parin treenikaverin kanssa ilmaisua. Sitten kaksi maalimiestä, jotka lähti yhtä aikaa etenemään metsään, H näki menon ja sitten käänsin sen pois. Lähetin edempää, kuin mistä ukot oli metsään menneet (maalimiehet kaarsivat eteenpäin) ja H kipaisikin ekalla lähetyksellä siihen paikkaan, mistä maalimies oli metsään mennyt. Se mietti, korjasi erheensä nopeasti ja löysi ukon. Hieno korjaus, olin mielissäni. Toiselle maalimiehelle, joka oli lähempänä, pinkaisi ihan suoraan. Otettiin sitten vielä kolmaskin, joka oli taas syvemmällä, ja H näki senkin menon. Eipä ollut valittamista tässäkään työskentelyssä, vaikka maalimies olikin ihan täysin uusi tyyppi. Katotaan ens kerralla, että vähennetäänkö apuja ainakin yhdeltä pistolta vai onko maasto niin hankala, ettei tohdi.

Saivalle kaksi maalimiestä, myöskin niin, että näki menon. En kääntänyt pois, annoin katsella molempia. Eka maalimies jäi lähemmäs ja lähetin sinne. Likkahan oikein pomppiloikki ukolle palkkaa hakemaan! Toinen maalimies oli mennyt ehkä turhan liian kauas ja turhan liian piiloon. Koira näytti kuitenkin määrätietoiselta, joten lähetin sen matkaan. Saiks juoksi noin 10 metrin päähän maalimiehestä, pysähtyi ja haukahti ja lähti pinkomaan täysiä autoille päin. Näin treenikaverin siellä käyttävän koiraansa pissalla ja ajattelin, että Saiva lähti sitä morjestamaan, huusin tietysti takaisin ja samantien se lähtikin tulemaan miun luokse. Eikä ollut kuulema käynytkään koiran luona, mikä lie kunniakierros ollut? Ehkä muorissa oli liikaa virtaa ja piti sitä vähän purkaa. Hassu otus. Huikkasin maalimiehelle, että kutsuisi koiraa, vaikka fiksumpaa olisi varmaan ollut lähteä yhdessä etsimään hajua. Hätäännyin kuitenkin vähän, koska en luottanut siihen, että Saivan motivaatio riittäisi etsimään ihmishajua (ja kun se kävi jo kerran rallaamassa), joten eka ajatus oli, että koiraa avustettaisiin äänellä. Sittenpä löytyikin maalimies nopeasti ja ilmaisuakin saatiin. Ensi kerralla haluaisin ottaa partion Saivalle.

16.6.
Sain Hilpan haukahtamaan minulle auton luona(!) ja lisää haukkua avattiin ennen radalle lähtöä. Hilpalle kolme maalimiestä, ekan lähdön näki, käänsin pois tarpeelliseksi ajaksi ja lähetin. Eteni reippaasti sen minkä näin, oli tiheää kuusikkoa sitten syvemmällä. Hyvin löytyi, sai suora palkkauksen ja sen päälle ilmaisua lyhyt sarja. Toinen maalimies oli menny tällä välin piiloon, eli nyt ei mitään apuja. H pysähtyi heti jollekin hajulle, lähetin sen siitä kohdasta uudelleen ja sitten lähtikin reippaasti etenemään. Nopea löytö ja ehti aloittaa haukun ennen kuin maalimies sai purkkia auki! Kolmas maalimies antoi ääniavun piilostaan ja Hips lähti salamana. Piilo oli melkoisessa notkelmassa ja tuuli puhalteli voimakkaasti, joten pikkuneiti pääsi tekemään ihan töitä. Ilahduttavasti jaksoikin työskennellä, ei luovuttanut vaikkei heti löytynytkään, ja tovin tuulta tulkittuaan löysikin maalimiehen. Sai suorapalkan, mutta heti perään teki oikein kivan haukkusarjan.

Saivalle suunnitelmien mukaan partio. Maalimies oli mennyt eri paikkaan, kuin sovittiin, joten alku oli vähän sähläystä ennen kuin yksi treenikamu sanoi, että ukko löytyy tuolta suunnasta. Hyvä, että sanoi, koska tuulensuunta oli sellainen, ettei oltais mitenkään saatu hajulle, ellei oltais ylitetty vähän rajoja. Mutta ei se mitään, korjausliike ja löytyihän se herkkupurkki.. ei ku ukko sitten aika nopsaankin. Saivalla on kyllä huvittava asenne: se käyskenteli ja nuuhki, sitten kun sattui haju nokkaan, niin seurasi sitä, bongasi ihmisen, tuumasi hetken ja köpötteli ihmisen luokse. Aivan kuin se olisi tuuminut, että jahas, täällä taas tämmöinen tyyppi istuskelee, käynpä katsomassa olisiko sillä namia. Hulluja nuo ihmiset!

25.6.
Hilpalle haukun avaaminen ja sitten kolme maalimiestä. Keskilinjan molemmin puolin suuret ojat, jotka ylitimme yhdessä ennen lähetystä. Maalimiehiä pyysin menemään syvälle, mutta kuitenkin niin, ettei alueella olevia suuria ojia tarvitse ylittää. Hilpalla alkoi juoksut sopivasti, enkä ole varma sen työmotivaatiosta juoksujen aikaan, ilman juoksuja olisin varmaan tahallanikin usuttanut ainakin kerran yhden ojan yli. Yhtään maalimiestä ei nähnyt, eikä saanut apuja. Viimeiselle oli tarkoitus ääniapu ottaa, mutta likalla oli niin kova pössis, että huikkasin maalimiehelle, että jättää avun antamatta. Eka maalimies oli etukulmassa, 50 metrissä. Hilpa lähti reippaasti, epäröi hieman n. puolivälissä matkaa, juoksi takaisin ja melkein keskilinjalle, mutta pysähtyi kun kutsuin. Veikkaan että tuulen sopivasti kääntyessä sai vainun toisesta maalimiehestä, joka oli mennyt valmiiksi toiselle puolelle. Oli nääs sen verran vauhtia, ettei se huvikseen keskilinjan "väärälle puolelle" ollut menossa Lähetin koiran uudestaan ja se lähti nyt syvälle, pyöri ja pörräsi, teki töitä ja teki löydön. Haukkui heti.
Toinen ja kolmas maalimies olivat jotakuinkin 20-30 metrissä ja ne löytyivät helposti. Varsinkin toista maalimiestä nuuskutteli nokka pitkällä jo ennen lähetystä, suunta oli siis varsin selvä. Kolmannelle kiersi takakautta (tuuli painoi hajun). Ihan hirveän reipas tytsy oli!

Saivan olin hieronut edellisenä iltana, joten sille talloin jäljen treenien jälkeen. Pitkän tauon jälkeen vain lyhyt jälki, sai vanheta sen aikaa, kun kävin vähän aikaa käppäilemässä tyttöjen kanssa. Alkukankeutta oli, mutta muistui se homma äkkiä mieleen ja topakasti nuuskutteli. Oli lähdössä ajamaan vielä miun poistumisjäljenkin, hassu eläin.