Hips misseilee

Tänään käytiin ajelemassa Piipan kanssa Outokummussa asti, mie ja kasvattaja/omistaja ilmoitettiin pentu (joojoo, se on mulle pentu niin kauan, kuin on perheen nuorin) ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Nuorten luokkaan mentiin juuri ja juuri, kun viikon päästä H täyttää vuosia. Paikalla oltiin aiemmin, kuin olin ajatellut, ja sen lisäksi kehät olivat kovasti myöhässä, joten odottelua tuli aikamoisen pitkästi. Aluksi Hilpa vösähteli koirille ja reagoi herkästi ärsykkeisiin (lähellä haukkuviin koiriin jne), mutta sitten kun löydettiin ekat tutut tyypit ja päästiin niiden kanssa hengailemaan, niin helpotti.

Kehässä Hilippa käyttäytyi mallikkaasti, mitä nyt nenä meinasi liimautua maahan kiinni, kun oli niin paljon hajuja! Olisi tätä varten pitänyt ottaa nakkeja tai muita _tosi_ hyviä herkkuja mukaan, mutta oppia ikä kaikki. Tuomari onneksi sanoikin, että juoskaapa pari rinkiä vielä, niin irtosihan se neidin nenukin maasta lopulta. Kauniisti jaksoi pentu olla ja seistä, olin oikein tyytyväinen. Nuorten narttujen luokassa oli kolme koiraa ja me sijoituttiin sitten kolmansiksi. Noh, sijoitus mikä sijoitus, eikös?

Tuomarina siis Mari Lackman, joka kävi vielä erikseen toteamassa, että on siinä mulla viehättävä ja erittäin hienon sukupuolileiman omaava tyttö, jolla on raamit kohdallaan. Harmitteli jyrkkää lantiota ja sen aiheuttamaa takajalkojen ei-niin-lentoisaa-liikettä, mikä sitten kuulema arvostelua laskikin. Tuloksena siis NUO EH.

"Vajaa 2v., riista-valkea väritys. Lähes oikeapiirteinen kapeahko pää. Hyvät korvat. Nartulle sopivat mittasuhteet rungossa. Hyväasentoiset raajat, mutta hieman jyrkkä lantio. Eturinta saisi olla voimakkaampikin. Kokoonsopiva raajaluuston vahvuus. Hyvä karvanlaatu, mutta karvapeite ei parhaimmillaan. Liikkuu hieman jäykästi takaa. Esitetään edukseen."

Olen erittäin tyytyväinen päivään. Sain koiran näköisen arvostelun ja tuloskin oli parempi kuin odotin. Katsotaan sitten ehkä vuoden tai kahden päästä taas uudestaan näitä missikisoja, myö kun ei jakseta niissä niin ahkeraan kulkea.

Saiva oli tuossa naapurissa hoidossa. En muistakaan olenko maininnut, että vanha tuttumme valkkari Tedi muutti tovi sitten periaatteessa naapuriin. Saiva pääsi sinne nyt sitten päivähoitoon, vastaanotto oli vähintäänkin riemukas, kun muorin sinne vein, mutta kuulema olivat lähinnä köllineet. Vaivaton hoitolainen oli kuulema Saikkonen ollut, mutta niinhän se onkin. Paras Mustasurma!

Edit: Laitetaas vielä kuva, kun kerran tuli netissä vastaan. Kiitokset Eemeli Piiroiselle!