Muuttopulinoita

Muutto alkaa olla pahvilaatikoiden liiskaamista vaille paketissa, tosin hetken verran mietin, että pitäisiköhän laatikot säilyttää, kun olen melkein joka vuosi muuttanut viimeisen viiden vuoden aikana. No, joka tapauksessa, uudeksi paikkakunnaksi valikoitui tällä kertaa Kuopio. Saapa nähdä kuinka pitkään täällä viihdytään.

Sängynalusmöröt muuttoa edeltävänä päivänä

Tavaroiden järjestelyn ja siivoamisen vastapainoksi ollaan koluttu kiitettävän paljon lähimetsiä ja tykkäilen kyllä näistä maisemista. Oulusta poiketen Kaenuun tytölle ja Lappifanille löytyy mäkeä ja kumpua, joten olo on varsin kodikas. Koirapuistokin löydettiin tänä aamuna ja pentutreffitkin olisi parin lappalaispennun kanssa tarkoitus järjestää ensi kuussa.

Koirien kotiutuminen on tapahtunut melkoisen hyvin. Vielähän kauhukaksikko ei ole muutamaa tuntia kauempaa ollut yksikseen asunnolla, mutta ainakin nuo ajat ovat menneet ilmeisen mukavasti puruluuta syöden ja nukkuen. Hilpa ei edes aina tule ovelle vastaan, kun akka tulee kotiin. Veikkaan tosin vahvasti, että kun yksinolot pitenee työpäivän mittaiseksi niin tuhotöitä tulee. Sen oloinen kaveri tämä nassikka. Penska on pari kertaa pöhähdellyt äänille, mutta ei onneksi sen enempää ja Saiva taas nukkui ketarat kattoa kohti jo toisena iltana, mikä on varma merkki siitä, että on rento meininki.

Talossa asustaa perhepäivähoitaja, joka tietenkin ahkerasti ulkoilee hoidokkiensa kanssa. Mekin törmäämme lapsosiin vähintään pari kertaa päivässä lenkille lähtiessämme, joten Hilpa sosiaalistuu varsin mukavasti lapsiin ilman että tarvitsee itse laittaa tikkua ristiin. Sopii meille. Palaan tarkemmin kuulumisiin, kunhan on tullut ulkoilutettua kameraakin.