Oli satanut yöllä maahan. Saiva riemastui näystä heti astuttuaan aamulla ulos ja aamulenkki kokonaisuudessaan oli varsin miellyttävä tyypin riekkuessa hihnassa. Harmillista, että tänä vuonna ensilumikuva jäi ottamatta, sillä minulla oli aamulla kiire töihin ja eihän lumesta enää näin iltapäivällä ole ripaustakaan jäljellä.
Viime vuonna ensilumikin taisi tulla vasta joulukuun puolella.
Lähestymme myös vääjäämättä merkkipäivää. Nimittäin tulevana sunnuntaina tulee tasan kolme vuotta siitä, kun Saiva haettiin kasvattajalta kotiin. Aika rientää sukkelaan. Yhdessä ollaan taaperrettu jo monta vuotta, vaikka tuntuu, että vastahan tuo oli pieni musta myttynen. Pahainen penikka, jota vastaantulijat luulivat karhunpojaksi.
 |
| Kolmantena päivänä kotona |
Paljon on koettu kolmen vuoden aikana. Hyviä ja vähän huonompiakin hetkiä. Välillä elämä hymyilee ja välillä potkii armotta päähän. Mutta Pikkumusta pysyy uskollisesti rinnalla ja rakastaa aina yhtä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti