Yhdessä juostiin peräkkäin.
Up we go!
And down we come..
Mutta yksi jäi matkasta, Salli nääs.
Onneksi on työintoinen lapinkoira matkassa, hoplaa siis
Ja tehtävä suoritettu!
Välillä tuijoteltiin toisia koiria.
Mutta sitten taas juostiin.
Saiva kiihdyttää..
Kohde tähtäimessä..
Banzaiii!
Juoksu- ja painituokioiden lomassa välillä lepuuteltiin.
Saiva löysi jotain ihme töhnää, jossa kieriskellä. Namskis.
Hoidettiin keskinäisiä suhteita hellästikin.
Välillä myös huudon kanssa.
Näillä reissuilla on aina tapana sattua jotain, josta erikseen vielä kuvapläjäyksen päälle raportoin. Joten älkää huoliko, tässä tulee tämän kertainen! Hiekkakuopalle tuli nimittäin pari vierasta koiraa kera ihmisensä, mutta Saiva(kin) pysyi hienosti allekirjoittaneella hanskassa. Sattui sitten niin, että kierrettiinkin näitä vieraita tyyppejä vastaan nuoressa taimikossa, enkä asiaa tietenkään tajunnut, ennen kuin Saikkuli oli singonnut koirien luokse. Enpä tainnut ehtiä kuin kerran huutaa , niin S palasi häntä koipien välissä vikisten luoksemme. Likka sai pikkaisen äkäistä palautetta toiselta vieraista koirista, ja meinasipa ko. koira lähteä vielä peräänkin varmuuden vuoksi. Jälkiä ei onneksi syntynyt, mitä nyt pikkukoiran ego koki kolauksen.
Ja minä kun vastottain ajattelin, että pitää blogissakin kehua kuinka hienosti Saikkonen nykyään kuuntelee, kun käsken vieraista koirista ohi.. Phuuh, onneksi en ehtinyt kehumaan..
Seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti