Saiva on potenut juoksuja. Parhaillaan on tärppipäivät menossa, onneksi jo laantumaan päin. Naapurin mäyräkoirauros on ollut oikein innoissaan, yrittänyt puskeutua aidan rakosesta meidän puolelle, ja S on flirttaillut aidan tällä puolella. Piippailu onneksi paljastaa kaksikon ja käyn muutenkin vähän väliä kurkkimassa akkunasta, jotta tiedän heti ottaa Saikkulin sisälle, kun mäykky pääsee pihalleen. Ei todellakaan kiinnosta tappijalkaiset vahinkolapset. Sterilisaatio lienee ajankohtainen tässä joskus. Juoksut ei sinänsä vaivaa, mutta kun ei S mitään kohdulla tee, niin operaatio on kyllä jossain vaiheessa edessä.
Saikkonen odottelee poikaystäväänsä..
Mutta ennen sterkkaa täytyy kuitenkin odotella, josko saisin rahani menemään ihan johonkin muuhun tarkoitukseen. Penturojektiahan tässä on jo pidemmän päälle puskenut päälle, kuten osa blogin lukijoista on varmasti hoksannutkin, mutta odottelumoodissa ollaan edelleen. Laidasta laitaan on ollut vastoinkäymisiä, joten en ole jaksanut vouhottaa julkisesti näistä lukuisista yrityksistä. Yritin eilen laskea, että montako pentusuunnitelmaa on karahtanu kiville, mutta en oikeasti enää pysy laskuissa mukana. Osaltaan pennun löytämistä hankaloittaa sekin, että mulla on aika tarkat kriteerit, mutta on tässä kyllä ollut huonolla tuurillakin osuutensa. Katsotaan, miten tämä tästä etenee, saataisiinko pentu taloon tämän vuoden puolella. Varovaisen odottavalla mielellä olen, mutta en anna itseni innostua ennen aikojaan.
Tuumailin, josko käyttäisin Saivan pitkästä aikaa näyttelystä kunhan kasvattaa turkkinsa takaisin, mutta sekin nyt vähän riippuu. Samoin mietiskelin mejä-koetta tälle syksyä, kesä ehittäisiin treenata, mutta kovin kalliita ovat nuo kokeet, joten täytyy jättää hautumaan korvan taakse. Kesällä ainakin treenataan verijälkeä ja kohotetaan kuntoa juoksulenkeillä. Mustasurma ei saa maratooneja juosta, mutta eiköhän koivet kuitenkin kestä emännän rapakunnon tahdissa.
Lyhkäisiä vaellusreissuja olen myös ajatellut tälle kevättä/kesää. Ainakin tuolla kotikodin suunnassa, kun siellä polkuja riittää vaikka kuinka. Päiväreissuja on ollut mielessä, mutta katsotaan josko joku viikonloppureissukin saataisiin järjestettyä kaverin kanssa. Tuumasin myöskin, että olisikohan rally-toko meikäläisten laji. Voitaisiin kokeilla, kunhan juoksuista eroon päästään.
Toukokuussa suunnataan varmaan toviksi tosiaan Kainuun suuntaan remppahommiin. Kunhan nyt saan paperiasiat hoideltua koulun kanssa, niin siellä odottelisi lattia- ja keittiöremontti. Eiköhän tätä Oulu-Kainuu väliä tule palloiltua kesällä useampaan otteeseen.
Terveyspuolella ei mitään uutta auringon alla. Polvet eivät reistaile, mistä kiitän jotain ylempää tahoa joka päivä. Arthroflexiä syödään ylläpitoon. Saivalla tuppasi viime kesänä anturat kuivumaan, joten olen nyt jo etukäteen niitä rasvaillut muutaman kerran viikossa. Saikkonen ei inhoa mitään niin paljon kuin tummelia; se todellakin ahdistuu, kun tietää ettei saa nuolla sitä tassuistaan pois. S kyhjöttää meikäläisen vieressä aina tummeloinnin jälkeen ja läähättää. Olen yrittänyt tehdä niinkin, että ensin tummeloin ja sitten annan iltaruoan, mutta ei sekään auta. Ostin sitten pullollisen hirvittävän hintaista Nutrolinia, toivotaan että se auttaisi osaltaan anturoihin, eikä tartteisi niin paljoa rasvailla. Toivotaan myöskin, että maisemanvaihdos auttaa, kun nyt päästään paljon enemmän kulkemaan metsässä pehmeällä alustalla kuin viime kesänä. Muutenhan tyyppi ei Nutrolinia kaipailisi, kun turkki kiiltää ja iho voi hyvin.
Ai niin, kirjaanpa vielä pikaisesti ruokintapuolestakin. Emäntäisellä on nyt vaihtelun vuoksi ollut vähän rennompi budjetti, joten S on saanut parin kuukauden ajan ruokakuppiinsa lihalisää. Ainahan tuo on pari kertaa viikossa saanut kuppiin lihaa, mutta nyt melkein jokaisella aterialla kupissa on ollut puolet lihaa ja puolet nappulaa. Lihoja on ollut kanasta loheen ja naudanmahaan. Välillä sitten broitskun siipeä nassuun, niin kylläpä on Saivallakin ruokahalu pysynyt kohdillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti