Asiaa itäsiperianlaikoista

Olen huomannut, että tähän blogiin eksyy säännöllisesti ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet googlen hakukenttään sanan itäsiperianlaika (erilaisin variaatioin, kuten itä-siperianlaika). Eipä sillä, blogiin on eksynyt myös ihmisiä, jotka ovat etsineet tietoa ihmisten polvista, joutsenista ja niin edelleen. Heitä en osaa auttaa, mutta koskapa olen niin mahottoman hyväntahtoinen tyyppi (tai tylsistynyt), niin ajattelin kirjoitella jotain asiatietoa itälaikoista.

Laikarotuja on kolme: länsisiperianlaika, venäläis-eurooppalainen laika ja itäsiperianlaika. Itälaika on laikaroduista kookkain (urosten säkä 55-64cm ja narttujen 51-60cm) ja sillä on myös järein luusto ja kallo. Värejä on lukuisia valkoisesta riistanväriseen. Tässä blogissa esiintyvä Nita edustaa Venäjällä suosittavinta väriä eli karamista (ns. tricolor). Itälaikat ovat selvästi korkeuttaan pidempiä, liioittelemattomia ja tasapainoisesti rakentuneita koiria.

Itälaikat ovat kotoisin Venäjältä, Itä-Siperian ja Kaukoidän metsäalueilta. Kyseessä on suuri alue, joten sille mahtuu vähän erityyppisiä koiria. Alueen koirat voikin jakaa viiteen eri kantatyyppiin: evenki, irkutsk, jakutia, amur ja tofolar. Itäsiperianlaikan kehittämisessä on eniten ollut vaikutusta evenki- ja irkutsk-tyypeillä.

Kyseessä on metsästyskoira ja laika onkin ns. kaikenviljankoira. Ne ovat nopeita ja rohkeita, joten niitä voi käyttää karhunmetsästykseen, mutta myös sorsanpyynnissä, metsäkanajahdissa ja näätäjahdissa. Suomessa itälaikoja käytetään eniten hirvikoirina. Myös reki- ja vetokoirana itälaikoja on käytetty. Itäsiperianlaikat ovat voimakkaine saalis- ja riistavietteineen henkeen ja vereen käyttökoiria, ja oma mielipiteeni onkin, että jokaisen itälaikan tulisi päästä metsälle.

Nita ekan elinvuotensa keväänä 2007

 Itälaikat ovat erittäin ihmisystävällisiä, seurallisia ja isäntäuskollisia koiria. Ne ovat tottelevaisia, minkä johdosta ne saa haukultakin pois, eivätkä ne metsällä ollessaan unohda pitää yhteyttä isäntäänsä. Itälaika viihtyy ulkona, mutta seurallisuutensa vuoksi Nita pääsee joka päivä useaan kertaan oleskelemaan myös sisällä oman laumansa keskuudessa. Ihmisystävällisyytensä ansiosta ne soveltuvat myös lapsiperheisiin, mutta toki vanhemmilla on aina vastuu. Itälaikat ovat aikuistuttuaan rauhallisia, mutta ne reagoivat nopeasti. Nartut ovat uroksia pehmeämpiä. Koulutuksessa tulee muistaa määrätietoisuus ja maalaisjärki, kuten kaikkien muidenkin rotujen kohdalla. Olen kuullut sanottavan, että laikasta ei saa hyvää koiraa jos sitä kouluttaa kovalla kädellä - ja tämä pitää varmasti paikkansa.

Terveystilanne on verrattain hyvä. Epilepsiatapauksia on, samoin ihottumia, mutta näihin kiinnitetään onneksi rotujärjestössä ja jalotustoimikunnassa huomiota.
Terveystarkastuksia tehdään vajaa sata vuodessa (88 terveystulosta v. 2010). Vuosina 2007-2012 tutkituista A-lonkkaisia on ollut 83%, 0-kyynäräisiä 97% ja 0-polvisia 93%. Samoina vuosina on todettu yksi kappale kutakin seuraavista silmäsairauksista: linssiluksaatio, posterior polaarinen katarakta, PRA ja epäilyttävä PRA. Sekä kaksi gRD:tä.

Tuloksista sen verran, että vuonna 2010 hirvenhaukkukokeessa kävi reilu 250 koiraa. Lisäksi muutamia karhunhaukkutaipumus- ja linnunhaukkukokeessa sekä vajaa parikymmentä metsästyskoirien jäljestämiskokeessa (mejä).
Itälaikan saattaa nähdä jopa agilityradoilla, pari koiraa on käynyt tottelevaisuuskokeessakin.