Erinäisten mutkien kautta sain selville, että tuttavallani, jota en ole nähnyt moneen vuoteen, on lapinporokoira uros. Tämä poitsuhan piti toki päästä tapaamaan, kun samalla paikkakunnallakin sattuvat asumaan. Treffit sovittiin koirapuistoon ja jotta saisimme olla rauhassa omalla poppoolla niin ajankohdaksi sovimme keskiyön. Eilen iltavuoron jälkeen kävin siis nappaamassa Saikkosen matkaan ja hurautimme Touko-poikaa tapaamaan.
Touko (Kielapihkan Manasse) on väriltään riistaparkki ja ikää poitsulla on vuosi ja pari kuukautta päälle. Kuvia emme tapaamisesta saaneet, kun en edes ottanut kameraa mukaan yön hämäryyden takia, mutta Toukoon voi käydä tutustumassa tarkemmin omilla sivuillaan Toukon tohinoissa. Saiva ja Toke olivat mainio parivaljakko, vauhtia riitti ja painia vedettiin tunteella. Teki Saivallekin hyvää päästä rallaamaan kunnolla pitkästä aikaa. Valitettavasti poropojalle sattui pieni haveri sen hypätessä ojan yli. Ilmeisesti laskeutuminen ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaan ja poikaparka lensi mukkelismakkelis ulinan kera. Kaatuminen näytti pahalta, mutta ei siinä tainnut sen suurempaa sattua. Toukolla on tänään näytelmöinnit, toivottavasti ovat päässeet sinne mukaan eikä koiralle sattunut mitään säikähdystä vakavampaa! Tarkoitus olisi tavata Toke uudemmankin kerran, sen verran hyvä yhteinen sävel löytyi.
Sitten vähän muista asioista turinaa. Kotiutuminen tänne uuteen asuntoon on sujunut hienosti. Saiva ei lähde naapurin koirien haukkuun mukaan ja siitä olen hyvin ylpeä! Ei se pihalla ollessa muitakaan asioita hauku, paitsi oravaa mikäli sellainen julkeaa istua neitikoiran omassa pihamännyssä. Tässä meidän naapurustossa ja pihallakin asti pörrää myös työmiehiä, jotka saavat pörrätä niin paljon kuin haluavat Saivan mielestä. Häntä heiluen se on pihallakin mennyt vastaan, kun joku on tulossa portista sisälle. On siinä meillä vahtikoira.
Nyt on tosin pihan iloista tullut taukoa. Muutama päivä sitten työmiehet kävivät repimässä aidan pois ja ehtivät ennen viikonloppua aloittaa puiden kaatamisen. Käsittääkseni piha myllätään ympäri (tehdään salaojitus ja tasoitetaan pihat) ja sitten laitetaan uudet aidat, jotka eivät tosin ole koko pihan ympäri kuten edelliset. Toivottavasti tässä hommassa ei kestäisi kovin kauaa, että ehdittäisiin ennen maan routimista värkkäillä verkkoaitaa pihan ympärille ja nurmikko pääsisi kasvuun ennen talven tuloa. Voihan tässä niin käydä, ettei Saiva-raukka pääse omalle pihalle kuin vasta lumen tultua, ettei nurmikon kasvu kärsi.
Yksinoloista murehdin ihan turhaan. Ne huolet näyttää olevan historiaa. Herran reissun ajan yksinolot venyivät melkein 10 tuntiin, mutta hienosti likka jaksoi olla koko sen ajan hipihiljaa ja mitään tuhoamatta. Kymmentuntiset päivät olivat tosiaan pakon sanelema juttu, eikä sellaisia päiviä toivottavasti tule enää toiste. Normaalisti yksinolot on parista tunnista seitsemään tuntiin.
Lähimetsässä lenkkeillään vielä toistaiseksi pitkässä liinassa. Kunhan tullaan tutuiksi noiden tsiljoonien polkujen ja muiden lenkkeilijöiden aikataulujen kanssa, niin Saikun uskaltaa päästää vapaaksikin. Luoksetulovarma kun tuo ei ole edelleenkään, vaan toiset koirat ovat se heikko kohta. Allekirjoittaneen pitäisi havaita koirat ennen Saivaa, mikä tiheässä metsässä on hiukkasen haastavaa.
Kovasti olisi suunnitelmissa viedä Saiva elokuun alussa terveystarkkeihin. Nyt peukut pystyssä, ettei tulisi jälleen mitään yllättävää mikä vaatisi säästämieni rahojen käyttöä taas aivan muihin seikkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti